Some-heinää ryytimaalle

Muutama vuosi sitten

vanhempieni luopuessa lapsuuteni kodista
kätköistä löytyi perintökuokka.
Oli minun vuoroni saada tuo
ihanuus käyttööni.
Viime kesänä harmaantunut varsi meni poikki
ja tänään isäni vaihtoi tilalle uuden.
Taas kelpaa koukkaa heilutella.

Jo keväällä sain ajatuksen
kasvimaan kattamisesta oljilla tai heinillä.
Vanha kikka rikkaruohojen torjuntaan ja

kosteuden säilymiseen,
mutta eipä ole meillä ennen käytetty.

Ehkäpä katteet ovat jääneet laittamatta,
koska emme satu asumaan maatilalla,

eikä heinäpaaleja löydy varastoistamme.

Nyt keksin laittaa tuon materiaalin etsintäilmoituksen
facebookiin, paikalliselle tapahtumasivulle.
Eipä mennyt kauankaan,
kun jo viestiä saapui ja heinää oli tiedossa.
Huikeaa yhteisöllisyyttä  ja
hienoja win-win-tilanteita luovat nämä

tämänpäivän laitteet ja systeemit!

Nyt meidän kasvimaat on katettu
ja salaatit pysyvät puhtaina sateellakin.

Heinäkuu on jo alullaan ja 

tuntuu, että kesä vain antaa odottaa itseään.
Parhaillaankin sade ropisee ja asteita
on vain juuri kymmenen.
Kesän marjat valmistuvat säästä
huolimatta, korkeintaan hiukan hitaammin.
Meidän puutarhassa pikkuisen jo punertaa
viinimarjapensaissa ja metsämansikoita
on kypsinä vaikka kuinka.
Jopa muutamia kypsiä mustikoitakin jo pilkottaa
metsänpuoleisella sivulla:

Koska puutarhaherkuttelut
ovat vielä lähestulkoon jääneet sivuun.
on puutarhasta kiva napata palasia
mukaan sisälle kattausta piristämään:
Kesällä meillä onkin paljon talvea useammin
maljakoissa täytettä perennojen kukinnan mukaan:


Kaunista alkavaa viikonloppua
sinulle lukijani!

- Salla -

Tarmoa viikonlopussa

Vieläkin herkistyn viikonlopun tunnelmista.
Lauantaipäiväni kului vauhdikkaasti valmistellen
ystävän synttärijuhlia.



sunnuntai olikin sitten Piikkiön pappilassa täynnä
ylitsepursuavia tunteita:
 kihelmöivää valmistelua heti aamusta
koko ajan kasvavalla porukalla,
jännitystä juhlan kulusta ja ruokien onnistumisesta.
Jännitystä myös kaikkien ihanien ihmisten kohtaamisista
vuosien varrelta.



Vietimme sunnuntaina
partioystävämme, Tarmon 80-vuotisjuhlia!

Moni 80-vuotias voi kahvitella päivänsä kunniaksi ystävien kesken,
mutta tässä oli taatusti paljon erityistä.
Ystäviä saapui paikalle 62!
Nuorimmat olivat alle kaksikymppisiä ja
 vanhimmat päivänsankarin tapaan eläkeikäisiä.
Moni muukin olisi tahtonut paikalle, jos
olisi ollut mahdollista,
jotkut lähes itkivät kotona sairastuneina.
Ystävyys ei todentotta katso ikää.


Juhlien järjestämisestä päätimme tammikuisella
johtajien kämppäretkellä ja heti minä ilmoittauduin
muonitusvastaavaksi.
Kivan keittiöpäivän vietin sunnuntaina
Jennin kanssa hääräten.

Ilo ja kunnia oli suuri.

Päivä oli täynnä
naurua, pitkiä halauksia,
kyyneleitä, iloa, kunnioitusta, muistoja, puheenpätkiä,
valokuvia, kitaransoittoa ja laulua,
pieniä esityksiä, lupauksia uusista kohtaamisista.

Meillä kaikilla olisi ollut tarina kerrottavaksi
päivänsankarin kanssa koetuista hetkistä ja
osa kertoikin hauskoja juttuja vuosien varrelta.
Ja taas naurettiin ja pyyhittiin silmäkulmia!

Tämän kuvan lainasin Siskolta Facebookista :)

 Ihana Tarmomme uusi komea, häntä varten valmistettu
kunniamerkki kaulassa.



Tää ystävyys ei raukene vaan kestää ainiaan,
on suuri silloin riemumme,
kun jälleen kohdataan!

Hetkiä suuren partioystäväjoukon kanssa
jälleen odotellen ja aurinkoa kaikkien päiviin toivotellen
partiovasemmalla

- Salla -

Risuilua ja unelmointia

Täällä on viikonloppua vietetty 

ulkona nauttien keväästä.
Edellisvuosien kuvien kera
on unelmoitu kohta
puutarhan valtaavasta väriloistosta.

Ajatella, kohta on
jo vappu ja puutarhan täyttää
heleät vihreät värisävyt.

Vapun jälkeen,
kun hujahtaa kuukausi,
vihreät sävyt saavat rinnalleen monet
upeasti hehkuvat värit.

Kesää odotellessa väänsin 

aurinkoisen lauantaipäivän iloksi
risuista pikkutikkaat köynnöstueksi
vaikkapa ihanalle Mustasilmäsusannalle.

Saapi nähdä,
mihin tämä "taideteos" lopulta juurtuu :)

Aurinkoisia päiviä alkavaan viikkoon toivotellen
- Salla -

Kevään tuoksua ilmassa

Talvi on taitettu tämän blogin nukkuessa.

Tänään tuli se fiilis:

avaan tämän sivun

netin ihmeellisestä maailmasta 

ja jaan teille
kevään ihanat värit.

Viikonloppuna meillä vietettiin
kymppisynttäreitä.
Me olemme Ollin kanssa olleet
kymmenen vuotta äiti ja isä!
No, toki juhlimme myös
ihanaa Eelistämme.

Synttäreistä, lintujen kuorosta,
lauantaisista auringon säteistä ja
odottavasta, keväänfiiliksestä
sain syyn istuttaa kevään narsissit
ekstra-aikaisin.

Kierros pihalla ja kurkistus

havujen alle

antoi myös lupauksia keväästä.

Helmililjat, narsissit ja

osa tulppaaneistakin ovat

jo komeasti pinnalla.

Ja monien pensaiden silmut

pullistelevat jo...

pihlaja-angervot tekevät jo lehtiä!

Ihanaa kevääntuoksuista viikon jatkoa sinulle!

- Salla -

Pimeitä puuhia

Tuskin olen yksin käsityöyrittäjien joukossa

tullessani pahalle tuulelle 

pakollisten paperitöiden parissa.

Tänään päiväni täyttyi taulukoista, kuiteista, 

papereista, sähköposteista, laskuista...

Tuloksena oli onneksi valmiit kirjanpitomateriaalit, 

mutta sivutuotteena tuskainen olo.

Onneksi sitä tuntee itsensä ja

tietää millä mielensä saa myös leppymään.

Ihana ja energiaa puhkuva ilta
lähti käyntiin makkarasopalla ja
 jatkui sämpylöiden pyöräytyksellä.

 Olli ja Eelis lähtivät auringon laskiessa
yösuunnistusharjoituksiin ja me Aatoksen kanssa
laitoimme pihaa talvikuntoon.
Nyt on peräkärry täynnä perennojen varsia.

Muistona ihanasta kesästä muutama
talventörröttäjä sulostuttaa olkkarissa.
Siinä ovat päällekkäin kesän muistot ja
appiukkoni isoäidin Amerikan matkan matka-arkku.

Pihatöiden lomassa puuhellalla hautui riisipuuro, 
joka mukavasti jälkikypsyi
Kattilakätkössä, vaikka siinä 
"Kuumat perunat" onkin kirjaituna.

Illan pimeys,
 ihana aikaansaava päivä takana ja 
kruununa takkatuli.

Loistomaanantai!

- Salla -

Syyslomailua auringonpaisteessa

Mahtavia nämä tämän vuoden säät!
Kaikki vuodenajat ovat näyttäneet parastaan,
ainakin täällä meillä päin.

Tämä viikko on meillä syyslomailtu
erilaisin kokoonpanoin niin, 
että poikasetovat saaneet viettää kokonaisen lomaviikon.

Koko perheen voimin nautimme 
pitkästä ja kiireettömästä
retkipäivästä Kuhankuonon upeilla poluilla.












Iso puuhali!

 
Miehet seitsemän kunnan (vanhaan aikaan, ennen kuntaliitoksia)
yhteisellä rajapyykillä.




Äidin ja iskän ihanat!
Näillä voimilla jaksaa taasen vaikka mitä.

- Salla -

Puuhailun viikonloppu

Aurinkoa ja syksyn tuoksua.

Monta hommaa ja nautintoa,

niistä oli meidän viikonloppu tehty.

Kalan savustusta kesäkeittiöllä,

jonka katto on jo melkein valmis.

 

Niin ja lisukkeeksi tietenkin valkosipulia,

josta tulee aivan mahtavaa savustamalla.

Perunoiksi tein näitä,
jotka toisinaan meinaavat unohtua.

Ihania valkosipuliperunoita:
hyvin huuhdotut peruna viipaleet 

ja murskatut valkosipulin kynnet paistetaan öljyssä pannulla,
kaadetaan vuokaan,

ripotellaan sekaan juustoraastetta, suolaa ja mustapippuria,

paistetaan uunissa noin 20 minuuttia ja herkutellaan!

Kalan vierelle paistelin kanttarelleja 

omasta pihasta.
Joka vuosi samaiseen paikkaan tupsahtaa yksi kunnon 

pannullinen näitä keltaisia herkkuja, nam.

Eelis kapusi innoissaan kesäkeittiön katolle iskän kanssa 

kattohuopaa kiinnittämään.

Enää katolta puuttuu muutama pätkä otsalautaa!

Tänään puutarha veti minut puuhiin.
Käänsin kasvimaan ja poimin lähes viimeisiä antimia, 

sillä vieläkin muutamat salaatit kasvavat kauniina.

Herkkuhetket jatkuvat vielä ensi viikollakin!



Viimeisetkin kesäkukat saivat lähtöpassit

ja callunat, jäkälät ja sammaleet

pääsivät syksyisiin istutuksiin.

Tänään tein kasvisgratiinia ja kastikkeesta jäi pari valkuaista yli.
Pyöräytin niistä marenkeja iltapalalle.

Voi poikien ilmeitä,
kun iltapalalla olikin "jälkkäriksi"
kaakaota ja näitä makeita herkkuja!
Makeaa iltaa ja kauniita unia!

Rento puuhaviikonloppu takana.
Nyt unille ja katse kohti uutta viikkoa!

- Salla -