Tarmoa viikonlopussa

Vieläkin herkistyn viikonlopun tunnelmista.
Lauantaipäiväni kului vauhdikkaasti valmistellen
ystävän synttärijuhlia.



sunnuntai olikin sitten Piikkiön pappilassa täynnä
ylitsepursuavia tunteita:
 kihelmöivää valmistelua heti aamusta
koko ajan kasvavalla porukalla,
jännitystä juhlan kulusta ja ruokien onnistumisesta.
Jännitystä myös kaikkien ihanien ihmisten kohtaamisista
vuosien varrelta.



Vietimme sunnuntaina
partioystävämme, Tarmon 80-vuotisjuhlia!

Moni 80-vuotias voi kahvitella päivänsä kunniaksi ystävien kesken,
mutta tässä oli taatusti paljon erityistä.
Ystäviä saapui paikalle 62!
Nuorimmat olivat alle kaksikymppisiä ja
 vanhimmat päivänsankarin tapaan eläkeikäisiä.
Moni muukin olisi tahtonut paikalle, jos
olisi ollut mahdollista,
jotkut lähes itkivät kotona sairastuneina.
Ystävyys ei todentotta katso ikää.


Juhlien järjestämisestä päätimme tammikuisella
johtajien kämppäretkellä ja heti minä ilmoittauduin
muonitusvastaavaksi.
Kivan keittiöpäivän vietin sunnuntaina
Jennin kanssa hääräten.

Ilo ja kunnia oli suuri.

Päivä oli täynnä
naurua, pitkiä halauksia,
kyyneleitä, iloa, kunnioitusta, muistoja, puheenpätkiä,
valokuvia, kitaransoittoa ja laulua,
pieniä esityksiä, lupauksia uusista kohtaamisista.

Meillä kaikilla olisi ollut tarina kerrottavaksi
päivänsankarin kanssa koetuista hetkistä ja
osa kertoikin hauskoja juttuja vuosien varrelta.
Ja taas naurettiin ja pyyhittiin silmäkulmia!

Tämän kuvan lainasin Siskolta Facebookista :)

 Ihana Tarmomme uusi komea, häntä varten valmistettu
kunniamerkki kaulassa.



Tää ystävyys ei raukene vaan kestää ainiaan,
on suuri silloin riemumme,
kun jälleen kohdataan!

Hetkiä suuren partioystäväjoukon kanssa
jälleen odotellen ja aurinkoa kaikkien päiviin toivotellen
partiovasemmalla

- Salla -