Äidille ja Isälle kiitos

Viime postauksesta riippumatta, minulla on sellainen raivostuttava piirre, jonka nimi voisi olla "Mää ite, ei tartte auttaa!". Jotenkin kummallisesti usein pyrin siihen, että kaikki pitäisi tehdä alusta alkaen itse. Osittain varmaan tästä syystä olenkin ajautunut käsityöläiseksi, yksikseen puurtajaksi ja kaikista työvaiheista vastaajaksi.

Tuosta luonteenpiirteestä huolimatta, on aivan mahtavaa kohdata välillä hetki, jolloin äiti ja isä astuvat taloon muutoinkin kuin vain kahvitellakseen. En voisi kuvitellakaan kenenkään muun perheeni ulkopuolisen tulevan meille ja alkavan puuhailla jotain.

Tänä aamuna kaivaessani äidille hänen toivomiaan perennan alkuja, ajoi auto pihaan. Auto toi mukanaan mansikkahillon keittäjän, ruoanlaittajan, pyykin silittäjän, väliovien säätäjän, mustikoiden poimijan, pari lapsenvahtia ja nimpparionnittelijaa.

Kelpasi tämän naisen lähteä päiväksi puodille ja varsinkin palata sieltä kotiin... vahtivuoro oli kotona vaihtunut ja mies oli valmistanut pizzan juuri sopivasti valmiiksi!
- Salla -

Iltapalaksi mustikkamaitoa oman pihan mustikoista.