Kaikkia kummallisia piirteitä sitä ihminen kantaa mukanaan lapsuudenkodistaan.
Meillä kotona äiti teki aina kaikki ruoat alusta asti itse ja syksyisin säilösi kylmähuoneen ja pakastimen täpötäyteen.
Niin ja nyt minä kannan tuota piirrettä mukanani. Meillä valmisruoat rajoittuvat lihapiirakoihin, kalapuikkoihin ja ranskiksiin. Ja säilöntääkin harrastetaan jonkin verran.
Jotkut asiat ovat lähes pyhiä
ja niihin lukeutuu itse tehty MEHU.
En ole koskaan ostanut kotiini tiivistemehua ja tuoremehua tulee hankittua alle viisi kertaa vuodessa.
Kyllä tässä mehuja saa keitellä!
Meillä kotona äiti teki aina kaikki ruoat alusta asti itse ja syksyisin säilösi kylmähuoneen ja pakastimen täpötäyteen.
Niin ja nyt minä kannan tuota piirrettä mukanani. Meillä valmisruoat rajoittuvat lihapiirakoihin, kalapuikkoihin ja ranskiksiin. Ja säilöntääkin harrastetaan jonkin verran.
Jotkut asiat ovat lähes pyhiä
ja niihin lukeutuu itse tehty MEHU.
En ole koskaan ostanut kotiini tiivistemehua ja tuoremehua tulee hankittua alle viisi kertaa vuodessa.
Kyllä tässä mehuja saa keitellä!
Tänään tuli keiteltyä sekamehuja: omena-raparperi-mustikkaa ja todellista sekameteliä pakastimen pohjilta.
Ennen lapsia, ja siis sen suurempaa mehun menekkiä, pakastin mehut talven varalle, mutta siitä olen luopunut rajallisen pakastintilan ja appiukolta saamieni pastorointioppien myötä.
Nykyisin purkitan kuuman mehun lasipurkkeihin, suljen kannet ja laitan purkit 80 asteiseen uuniin viideksi minuutiksi. Sen jälkeen vaan purkit pöydälle jäähtymään.
Seuraavana aamuna mehut ovat vakuumeissaan ja voin säilöä ne hyvillä mielin kaappien perukoille ja varaston hyllyille.
Tämä on kyllä kätevää, kun kylmäsäilytystä ei tarvita!
Mukavia mehunkeittohetkiä kaikille ja ihania makeita mehuhetkiä kuulaisiin syyspäiviin!
- Salla -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti