Pitkäperjantain viettoa

Ihanan pitkä pitkäperjantai takana,
jos nyt tuota päivää saa ihanaksi sanomansa vuoksi sanoa.

 

Aamulla poikia odotti yllätys, kun herättyään saivat etsiä pääsiäispupun piilottamia suklaamunia, joiden mukana oli mysteerin palasia. Kaikki munat piti löytää ja niiden mukana olleista lappusista ratkaista arvoitus. Arvoituksen ratkettua selvisi paikka, josta varsinainen pääsiäisyllätys löytyi.

Seuraavassa vaiheessa Lego city valtasi tv-huoneemme WiiU:n välityksellä ja kaikki mieheni tutkivat innoissaan uutta peliä.

Vaikka itse en noista peleistä juuri välitä, niin ymmärrän kyllä tuon innostuksen. 

Onhan hauskaa päästä pelamaan tuossa legomaailmassa, kun saman sarjan palikoilla on meillä leikitty lähes jatkuvasti jo usean vuoden ajan.
 
Minä aloitin päivän ruuanlaitolla jo ennen aamiaista.
Pakkasin lampaanpaistin, perunat, porkkanat ja sipulit kera yrttikasan
voipaperi-sanomalehti pakettiin.
Sitten vaan paketti 150 asteiseen uuniin kuudeksi tunniksi.

Pitkin päivää vitsailtiin pojille,
että tänään syödään hyvin paahdettua sanomalehteä,
kun paketti aina vaan oli uunissa.

Iltapäivällä vihdoin oli valmista ja pääsimme herkuttelemaan.

Pääsiäinen on, ainakin meillä,
jouluun verrattuna ruoan puolesta aina ihan erilainen.
Ei ole perinteitä, että sitä ja tätä pitäisi ainakin olla.
Herkutellaan juuri sillä mitä tekee mieli...
Lammasta nyt kuitenkin laitan yhtenä päivänä aina jossain muodossa :)

Lauantaina on tällä kertaa miesten vuoro ja
tarjolla taitaapi olla laadukkaasta italialaisesta salamista leivottua pitsaa.

Ihanaa!


Aurinkoisia päiviä kaikille lukijoilleni!

- Salla-

Virvon Varvon

Keltaista ja vihreää.

Lauantaiaamun aloitimme poikien kanssa virpomisvitsatalkoilla. Niitä tarvittiin tietysti iso kasa ja välillä äidin tehtäväksi tuli lisäoksien hakeminenkin. Tuo taisikin olla urakan haastavin osa. Tänä vuonna, kun eivät pajut oikein ole ehtineet kissavaiheeseen näin palmusunnuntaiksi. Puskat olivat myös erittäin hyvin jo harvennetut meidän alueella, sillä täällä asustaa noin pari sataa lasta.
Siinä sivussa äiti teki omat oksansa koivuista ja lasten mielestä todella tylsästi, vain keltaisista höyhenistä.

Tänään riitti aamupäivällä vilskettä noitajoukkioiden kierrellessä koreineen talosta taloon.
Äidit saivat vaivalla askarreltuja vitsoja ja suloiset noidat suklaamunia koreihinsa.

Palmusunnuntain herkuttelun lisäksi olen tänäänkin ihastellut kasvun ihmettä kodinhoitohuoneemme ikkunalla.

Mustan ruskeasta mullasta nousee lumoavan vihreitä sirkkalehtiä ja päiväpäivältä ne kasvavat.

Ihana kevät!

Aurinkoista ja kenties jopa lämmińtäkin alkavaa viikkoa sinulle lukijani!

- Salla -

Kädet multaan, kevät tulee

Onneksi on kalenteri, joka kertoo kevään tulevan ihan kohta, vaikka öisin paukkuu pakkanen ja lunta on kaikki paikat täynnä.

Tällä viikolla olen kaivellut varastoista kasvatuspurkeja ja laittanut kädet ihanaan multaan.

Alkuviikolla kylvin rucolaa ja kohta sitä vissiin pääsee jo laittamaan leivälle!

Samaan aikaan rucolan kanssa kylvin Ahkeraliisoja ja jo nyt ovat pinnalla.

Tänään kylvin Lobeliaa, Tuoksuhernettä ja Karpaattienkelloja.
Vielä jäi vuoroaan odottamaan Samettikukat ja Asterit, niin ja ne kaikki mitä en vielä ole hankkinut :)

Samalla, kun mullat olivat leviänä, kylvimme Aatoksen kanssa myös pääsiäisohrat koristamaan paria pöytää.

Nyt vain odotellaan kasvun alkua.
Alkamassa on ihana pikkutaimien hoivauskevät!

- Salla -

Risuja ja aurinkoa

Tänään oli risujen hakureissua auringonpaisteessa.
Pientä haastetta riittää, kun mieli ja kädet tahtovat vääntää risuja eikä itsellä ole metsää.

Aina on kuitenkin löytynyt joku pelastajaksi risupulaan.

 Tällä kertaa koivujen kaatajaksi ryhtyi äitini serkun mies.
Ajokilometrejä kertyi 134, mutta ei se haittaa.
Samalla sain nautiskella pienestä aikamatkailusta pihapiiriin, jossa aika on ainakin osittain pysähtynyt.

Teetauolla nappasin muutamia kuvia puhelimella, kun tuli sellainen olo ja kamera oli tietysti kotona.




Kulkeissani missä milloinkin, katselen aina isoja koivuja... sillä silmällä.
Ihania oksia!

Tämä odottaa purkua.
Kenties ensi kerralla pakkaan peräkärrylle siis vanhaa lautaa.

 

 

Kuvaan pääsivät myös talviulkoilun ykkösjalkineeni, äidin vanhat huopikkaat.

Autolla ajo ei näillä ole oikein sujuvaa, mutta lämpöä riittää.

Pirteää talvipäivää kaikille!
- Salla -