Kukoistusta ilta-auringossa

Vääntelin tänään kovaa 

vauhtia kuivuvia risuja  tuotteiksi iltaan asti.

Juuri ennen rappusia askeleet 

veivät kuitenkin vielä 

talonympärikierrokselle.

Hymy korvissa ihastelin 

luumupuumme ihkaensimmäisiä kukkia.

Onnellisena katselin tulevaa marjasatoa.

Seitsemästä pensaastamme 

taitaa tulla tänä vuonna

jo oikein kunnon sato.

Vain muutama viikkoa sitten

ison pienennysleikkauksen kokeneet

omenapuummekin ovat jo nupuillaan.

 

Nopeimmat perennatkin ovat jo

ehtineet täyteen loistoonsa.

Särkynyt sydän on ihanan

herkkä, koko kesän ilostuttaja.

 

Helmililjat puskevat vuorimäntyjen välistä,

vaikka osittain meinaavat jo

 jäädä mäntyjen alle.

 

Kevään varsinainen väripilkku.
Kevätvuohenjuuret tuovat auringon pihaan 

pilvisenäkin päivänä.

Mitkähän nuput 

avautuvat seuraavaksi?

Mitähän tuoksua voin 

nuuhkaista huomenna?

Aurinkoista alkanutta viikkoa sinulle!

- Salla -

Puuhaa puutarhassa

 

Viimeisen viikon aikana on tullut
runsaasti ulkoiltua omalla pihalla.

Keväisessä puutarhassa (Pikkuhiljaa alan käyttää 

tuota kaunista sanaa pihastamme...

 kun omenapuutkin alkava  jo 

muistuttaa puita pikkutaimien sijaan.) 

aika kuluu siivillä ja 

todella saa nähdä kättensä aikaansaannoksia.

Kertaalleen on jo nurmikkokin leikattu ja 
hieman myöhässä, 
mutta kuitenkin myös kalkittu.

Kasvimaalle on nyt istutettu

 varhaisperunat ja sipulit.
Herneet, porkkanat, punajuuret, salaatit, tillit ja persiljat

on kylvetty ja marjapensaat ja omenapuut lannoitettu.

Satoa odotellessa!

Takapihamme kukkapenkin kasveille koitti 

jälleen juurihoitovuosi.

Ehkä nyt olen oppinut, että kukkapenkkiä ei voi perustaa 

yhtään vinoon ilman pengerrystä.

Mikäli siis halajaa siinä kasvavan 

lajeja joita pitää kastella ja 

kasteluvesilannoitteilla hoivata.

Nyt on ruusuilla tasainen peti.

Takana olevat korallikeijunkukat 

pärjäävätkin hienosti ilmeisesti

 vaikka millaisessa rinteessä. 

 Samalla suuri, viime kesänä valamani,
raparperivati sai oman paikan.

Mahtaiskohan metsikön linnut ymmärtää

käyttää tätä uimapaikkanaan?

Jos upeat säät vain jatkuvat,
niin lähipäivinä ajattelin 

istuttaa ensimmäiset itse kasvatetut

kesäkukat paikoilleen.

Puuhakkaita päiviä myös sinulle lukijani!

- Salla -

 

 

Äitienpäivän retkellä

Tänä vuonna perheen miesväen,

 joka on kovin aamuvirkkua väkeä,

 ei tarvinnut antaa äidin nukkua pitkään 

omana päivänäänkään.

Sain aamiaisen itsetehtyjen korttien ja lahjojen kera
sänkyyn jo seitsemän paikkeilla.
Suunnitemassa oli lähtö retkelle noin kello 9.

Retkelle saimme seuraksemme

mummin, faffan ja Henni-tädin.

Tavaroille tehtiin jakoa reppuihin ja matka kohti

seikkailua Teijon retkeilyalueella alkoi. 

Reippain askelin matkaan!
Kaikille riitti  reppujen täytettä.

Pienimmän reppu pakattiin täyteen 

tuikitarpeellisia istuinalustoja.

 

Täydellinen pikkuputous 

keppien ja lehtien lähettelyyn ja seuraamiseen.

  

Retkemme jännin juttu oli ehdottomasti

komean kukkometson kohtaaminen.

Rauhassa otusta ensin kuvailimme,

mutta lopulta otimme jalat allemme ja

 saimmekin juosta hyvän matkaa

ennen kuin metsoherra antoi

 periksi jahtaamisemme.

   

 Reittimme loppupuolella

oli äitienpäivälounaan valmistus- ja nautiskelupaikkamme 

Matildajärven rannalla.

Uudet perunat porisivat 

kypsiksi parissa trangiassa. 

Lohifile loimuuntui ja pihvit paistuivat

taukopaikan loistavassa grillissä.

Samoilla tulilla paistui jälkkäriksi vielä räiskäleitä.

Nam! 

  

Minä ja minun rakkaat miehet

maisemissa, jonne varmasti palaamme...

pian! 

 - Salla -
 

 

 

Yhtä juhlaa

Vuoden juhla aika on nyt.

Joulukin on iso juttu,

mutta kesä ja puutarha vie siitä kyllä voiton.

En voi olla yhtään päivää kiertelemättä pihalla

ja ihmettelemättä kaiken kasvua.

Onneksi kukaan ei estä minua viettämästä

tätä jokapäiväistä juhlaa.

Pilvisen aamun kierroksellani nappailin muutamia kuvia.

Kevätvuohenjuuret avaavat ihan kohta pirteät keltaiset kukkansa.

Niitä katsellessa ei voi kuin hymyillä! 

 

 Töyhtöangervot oikovat lehtiään ja
peittävät pian piiloon ympärillään olevan mustan maan.
Suurien perennoiden kasvu on mieletöntä:
Joka vuosi aloitetaan alusta ja
kohotaan kohti taivasta

upeaksi aidanteeksi. 

 

Ihanan tahmainen, valtava lehden nuppu.

Hevoskastanjavauvamme on jo viisi vuotias... paksurunkoinen,
mutta kovin matalakasvuinen.

Viime kesänä alkoi kuitenkin selkeästi pituuskasvu 

ja nyt on odotukset korkealla.

  

Narsissien hehkua vanhojen töyhtöangervoiden alustoilta.

Nämä ehtivät hienosti kukkia ennen angervoiden tilanvaltausta

ja kuihtuvat varret jäävät mukavasti piiloon 

töyhtöangervon lehvästön alle.

Ehkä joskus...

koko keväinen nurmikkomme on täynnä

idänsinililjoja. 

Ihanaa sinistä kukkaloistoa ihailin juuri tänään

aivan kotimme lähellä

kulkiessani vanhan hylätyn talon ohitse.

Juhlaa riitti tänään myös illalle, 

kun veljeni pikkuinen Elvi-prinsessa täytti kokonaisen vuoden! 

  

Kyllä oli tyttönen ihmeissään, 

kun olisi kynttilää pitänyt puhaltaa.

Isosiskosta saatiin apujoukkoja hommaan, 

mutta ennen sitä annoimme päivänsankarin

hieman tutustua kakkuunsa.

Edessä oli jotain ihmeellistä, 

jonka päällinen maistui uskomattoman hyvälle!

     

  

Lahjaksi tämä täti ompeli prinsessalle kesähamosen.

Mukavasti nämä Sallan Pajan tuotteisiin tähdätyt 

kankaat istuvat  myös kepeisiin vaatteisiin.

Mitähän sitä seuraavaksi ompelisi?

Elvin synttäreiden ohella juhlistimme jo 

oman äitini äitienpäivää.

Kohta koittaa tuo yksi vuoden tunteellisimmista aamuista.

Pojat  olivat jo nukkumaan mennessään ihan täpinöissään.

Ihana aamu ja  päivä tulossa!

Siitä kenties lisää tuonnempana...


Tunnelmallista äitienpäivää myös sinulle!

- Salla -

Tikusta asiaa

Vappuhan on työ(läiste)n juhla.No meillä ensin juhlittiin yhdessä Sallan perheen kanssa, oikein mukava ilta. Hulinaa ja vilinää riitti puolille öin. Ja Vapun päivänä oli sitten puolestaan sen työn vuoro.

Meillä on ilo asua puulämmitteisessä talossa, se jos mikä pitää ihmisen aktiivisena. Puut pitää ensi kaataa metsässä, raahata talon tuntumaan, pilkkoa (onneksi on klapisirkeli!), latoa puuvajaan kuivumaan, kärrätä sisälle ja viimeksi täyttää lämmityspannu puilla ja huis homma alkaa alusta!

Meillä on selvä työnjako, isäntä hoitaa kolme ensimmäistä ja minä (ja lapset) kolme viimeistä työvaihetta. Yleensä kun tulee puhe puuhommista väki katoaa nurkkiin ja vapaaehtoisena innokkaana häärii  lähinnä herra 3v. Vaahtokylpy uurastuksen palkkana on yleensä pettämätön houkutin. Joskus olisi kieltämättä kiva, että voisi Olgan tapaan kutsua talkoisiin jonkun julkkiksen( tosiasiassa taviskin kelpaa) pinoamaan puita. Minä vähän auttelisin ja kokkaisin.

Moni on kauhistellut työmäärää ja sitä, että pannun äärelle kellariin on mentävä joka päivä. Mutta asian voin nähdä näinkin, minulla on ilmainen ainaisjäsenyys kuntosalille, jossa on eri ohjelmisto kesällä ja talvella. Saan karata kellariin pannun äärelle ja olla omien ajatusteni kanssa sen 10-15min joka mennee pannun lataamiseen ja sytyttämiseen. Tämä on suurperheessä yllättävän tärkeä pointti! Lapsetkin oppivat, että lämmin vesi ei vain tule hanasta: mitä enemmän lotraa, sitä enemmän kantaa puita. Automatkoilla maisemia katsoo ihan eri näkökulmasta: onpas komeaa metsää tai kunpa saisin tuon tukkikasan meidän pihalle ja mikä kenttäsaha! Enkä olisi ikimain voinut kuvitella kadehtivani toisten halkopinoja. Meidän kylällä eräässä taloudessa on niin säntilliset halkopinot että kateeksi käy! Omien pinojeni kanssa saa aina jännittää pysyvätkö ne pystyssä loppuun asti. Työ tekijäänsä neuvoo, ehkä tänä vuonna pinotaan puut vain kertaalleen!

Vapunpäivänä pinottua. Näillä oli jo vähän kiire, odottelivat talven pressun alla. Nyt sain neuvotella muutaman kimalaisen kanssa kenen puukasasta oikein on kyse.

Saha laulaa ...

Ja sirkeli soi!

Vähän lisää pinottavaa, eikä siinä vielä kaikki!

Suunnittelin rakentavani lasten kanssa ötökkähotelleja pihalle, kunnes katselin ikkunasta ulos: Siinähän se!

-Kaisa-