torstai 2. toukokuuta 2013

Tikusta asiaa

Vappuhan on työ(läiste)n juhla.No meillä ensin juhlittiin yhdessä Sallan perheen kanssa, oikein mukava ilta. Hulinaa ja vilinää riitti puolille öin. Ja Vapun päivänä oli sitten puolestaan sen työn vuoro.
Meillä on ilo asua puulämmitteisessä talossa, se jos mikä pitää ihmisen aktiivisena. Puut pitää ensi kaataa metsässä, raahata talon tuntumaan, pilkkoa (onneksi on klapisirkeli!), latoa puuvajaan kuivumaan, kärrätä sisälle ja viimeksi täyttää lämmityspannu puilla ja huis homma alkaa alusta!
Meillä on selvä työnjako, isäntä hoitaa kolme ensimmäistä ja minä (ja lapset) kolme viimeistä työvaihetta. Yleensä kun tulee puhe puuhommista väki katoaa nurkkiin ja vapaaehtoisena innokkaana häärii  lähinnä herra 3v. Vaahtokylpy uurastuksen palkkana on yleensä pettämätön houkutin. Joskus olisi kieltämättä kiva, että voisi Olgan tapaan kutsua talkoisiin jonkun julkkiksen( tosiasiassa taviskin kelpaa) pinoamaan puita. Minä vähän auttelisin ja kokkaisin.
Moni on kauhistellut työmäärää ja sitä, että pannun äärelle kellariin on mentävä joka päivä. Mutta asian voin nähdä näinkin, minulla on ilmainen ainaisjäsenyys kuntosalille, jossa on eri ohjelmisto kesällä ja talvella. Saan karata kellariin pannun äärelle ja olla omien ajatusteni kanssa sen 10-15min joka mennee pannun lataamiseen ja sytyttämiseen. Tämä on suurperheessä yllättävän tärkeä pointti! Lapsetkin oppivat, että lämmin vesi ei vain tule hanasta: mitä enemmän lotraa, sitä enemmän kantaa puita. Automatkoilla maisemia katsoo ihan eri näkökulmasta: onpas komeaa metsää tai kunpa saisin tuon tukkikasan meidän pihalle ja mikä kenttäsaha! Enkä olisi ikimain voinut kuvitella kadehtivani toisten halkopinoja. Meidän kylällä eräässä taloudessa on niin säntilliset halkopinot että kateeksi käy! Omien pinojeni kanssa saa aina jännittää pysyvätkö ne pystyssä loppuun asti. Työ tekijäänsä neuvoo, ehkä tänä vuonna pinotaan puut vain kertaalleen!

Vapunpäivänä pinottua. Näillä oli jo vähän kiire, odottelivat talven pressun alla. Nyt sain neuvotella muutaman kimalaisen kanssa kenen puukasasta oikein on kyse.

Saha laulaa ...


Ja sirkeli soi!


Vähän lisää pinottavaa, eikä siinä vielä kaikki!


Suunnittelin rakentavani lasten kanssa ötökkähotelleja pihalle, kunnes katselin ikkunasta ulos: Siinähän se!


-Kaisa-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti