Kodinhoitohuoneen pikauudistus

Kylläpä joskus kestää saada asioita aikaiseksi.

Muuttaessamme yli kuusi vuotta sitten iskin kodinhoitohuoneen ikkunaan vanhan keittiön verhon, vaikka se oli aivan epäsopiva. Ajatus oli se perinteinen... ihan vain hetkeksi ennen varsinaista.

Naulakoksi tuohon samaan tilaan iskimme muutettuamme perusnaulakon marketin hyllyltä neljällä koukulla. Tämä "yllättäen" osoittautui nopeasti ylitsepursuavaksi vaihtoehdoksi. Kotimme, kun on suunniteltu niin,  että oma perhe käyttää tavallisesti kodinhoitohuoneen sisäänkäyntiä.


Nyt kevätauringon esitellessä säteitään, iski tuo asioiden kuntoonlaittamispuuska.

Sopivaa, riittävän monella kestävällä  koukulla varustettua naulakkoa ei löytynyt valmiina, joten ostimme metallisia irtokoukkuja.
Pihan jätelautakasasta löytyi sopiva pätkä lautaa, jonka putsasin ja maalasin harmaaksi. Sitten vaan ruuvailin koukut kiinni ja Olli proppasi naulakon seinään.

Kylläpä voi pienellä vaivalla helpottaa elämäänsä... tämän olisi totisesti voinut toteuttaa jo vuosia sitten!


Kodinhoitohuoneessamme on beiget laatat ja kaapit.
Niiden rinnalle halusin nyt siis harmaata ja naulakon lisäksi sitä on nyt verhoissa ja mankelinpäällisessä.



Tällä samalla pöydällä tein vielä viime syksynä töitäni ja mankeli majaili varastossa harvemmin käytettynä. Tämä ikkuna oli piilossa, kun edessä oli hyllyt, jotka pursuilivat kaikenlaisia ompelumateriaaleja.
Paluuta tuohon järjestelyyn ei ole.
On kyllä luksusta järjestellä pyykkejä ja touhuilla kaikenlaista, kun on laskutilaa.

Kohta viritän kyllä hyllyt paikoilleen, kun aloitan kesäkukkien taimikasvatuksen.
Mutta se on ihan eri juttu.
Eikä niistä ikkuna peity.

Kodinhoitohuoneen seinälle ripustin vielä pehmeän sydämen miesväeltä sen enempiä kyselemättä.
Tämä loru on minusta niin hauska arjen sekamelskaan.

Erilaisia viestisydämiä löytyy myös Sallan Pajan verkkopuodista ja Tunnelmapuodilta.

Esikoisen ystävä meidän kaikkien yövieraana

Eilen päättyi Eeliksen piinaviikko.
Noin viikkoa aiemmin olimme sopineet hänen ystävänsä, Benjaminin, tulevan meille yökylään ja odotus oli hurjaa. Vaikka laivareissukin mummin ja faffan kanssa osui väliin, ei se vienyt voittoa tästä tapauksesta.

Oli jotenkin hellyyttävää miten ihan kohta 9-vuotias suunnitteli kuinka he sitten menevät poikien kesken saunaan ja oikeanlaiset Angry Birds-limsat pitää olla jääkaapissa valmiina. Ja monen kertaan varmisteltiin äitin muistia ystävän laktoosiallergiasta.

Benjamin saapui meille  sopivasti ennen päivällisaikaa valmistamaan ateriaansa.

 

 

Leivinuunia lämmittelin jo päivällä kuumaksi ja nyt jokainen kauli oman pohjansa ja täytti mielensä mukaan uuninpohjalle paistumaan.

 

Näitä leivinuuni pizzoja ei kyllä voita mikään!
Ja yhdessä tekeminen on kivaa.

Syömisen jälkeen pojat sitten saunoivat sipsi-limsatauon kera ja rentoutuivat pelaillen ja telkkaria katsellen, kun minä on Olli saunoimme heidän perästä. Kylläpä meillä olikin isoja ja kilttejä poikia kolmin kappalein!

Aamulla pojat päättivät ottaa päivästä kaiken irti ja nousta ylös 6.00
Pitkän ja rennon aamun jälkeen olimmekin sitten on yhdeksältä pihalla ja pojat matkalla metsään laskemaan mäkeä.
Liukureita ei kaikille löytynyt, mutta keksin korvaavaksi isot jätesäkit ja niistähän sitten iloa riittikin.

 

Mäkeä laskettiin ensin hurjalta kalliolta metsässä ja sitten homma jatkui vielä omassa pihassa.
Välillä pidimme evästaukoa tikkumakkaroita paistellen.
Kummallinen kyläpaikka, kun täällä pitää itse valmistaa ruokansa...

 

Kaverihali vielä etukäteen juhlitun synttärin kunniaksi.
Lisää vieraita tulossa ensi viikolla.

  



 Kiitos vierailustasi Benjamin ja tervetuloa uudelleen!

 

Sitten taitaa vuorossa olla murkinaa pojille ja jospa vaikka tänään ehtisi varastoon hiukan työpuuhiinkin.

- Salla -

Terveisiä Tallinnasta

Yllätin Ollin jouluaattona Tallinnanmatkavarauksella, ehkä hiukan oma lehmä ojassa. Matka kun oli tietenkin myös itselleni. Lahjaksi siis laatuaikaa vaimon kanssa naapurimaassa.

Matkansuunnittelu pyöri lähinnä päätöksellä käydä nautiskelemassa mahdollisimman monessa ihanassa kahvilassa ja ravintolassa sekä "pyörähtää" käsityöparatiisi Karnaluksissa. Kuvia Karnaluksista löytyy paljon "Johkunlaiset askareet"-blogista.

Onneksi mieheni on uteliasta sorttia hyvin laaja-alaisesti, eikä pitänyt pahana tuollaista puolentoista tunnin vierailua käsityömateriaalien keskellä. Paikka oli kyllä aivan uskomaton tavaramäärässään ja ahtaudessaan. Paikka tuli testattua reput selässä talvitakeissa, eikä tätä yhdistelmää voi kyllä suositella.

Sitä sun tätä tarttui matkaan ja uskon kyllä tuonne vielä palaavani.

Karnaluksin ja parin kangaskaupan jälkeen suuntasimme vanhan kaupungin muurien sisäpuolelle.

 Raatihuoneen torin laidalla meitä kutsui sisään Olde Hansa-liike ja tunnelma oli kuin olisi astunut ajassa taaksepäin. Henkilökunnalla oli keskiaikaiset asut ja putiikki oli täynnä vilinää. Yksi miespuolinen myyjä kirjoitteli jotain lappusia sulkakynällä ja ulkoa sisään tulevat myyjät riisuivat lämpimiä viittoja päältään.

 

 

Vanhan Tallinnan kahvilatarjontaa tutkiskelimme lehtiarvostelusta jo hiukan kotisohvalla ja Tallinnan parhaaksi valitun kahvilan, Kehrwiederin, tullessa vastaan ohi ei voinut kulkea.

 

 

Tunnelma kivijalkakahvilassa oli hämyisän lämmin ja kutsuva, vaikka tarjonta ja siistystaso eivät olleetkaan ihan samaa kuin lehtikuvaushetkellä. Juustokakku oli todella hyvää.

 

Illan tullen lukuisat tornit saivat valaistusta, kun pimeys laskeutui vanhaan kaupunkiin.

 

 

Yhteen muurin suurista torneista on perustettu merimuseo ja Neuvostoaikana. Olipa hauska päästä torniin sisälle ja sisäkautta pääsi myös ulos huipulle. Museon näyttely oli kiinnostava monine laivapienoismalleineen.

 

 



 

 

Yhtenä "pakkokohteenamme" oli Kalevin kahvila.

 

 

 

Ja kahvilan legendaariset tuotteet.

 

 

Kahvilan myymälän puolella oli myös marsipaanitaiteilijan työpiste ja runsaasti marsipaanifiguureita. Niin ja tietysti ihania käsinvalmistettuja konvehteja, joita toki tarttui mukaankin.

 

 

Ennen kohti satamaa siirtymistä, kävimme vielä täyttämässä vatsamme Peppersackin herkuilla.
Mahtavaa sorsaa perunamuusin ja mustaherukkakastikkeen kera, vadelmajäätelökakkua ja sitruuna-VanaTallin-talkkunamoussea, nam!

 

 

 

Kiitos tallinna!
Ja kiitos mummi ja faffa, kun mahdollistitte tämän meille :)

 

Nyt vietän poikien kanssa hiihtolomaa koittaen saada jotain töitä samalla tehdyksi... rennolla meiningillä.

Ihanaa hiihtolomaa kaikille sitä viettäville!
- Salla -

Ystävänpäivää!

Ystävänpäivä...

 Aina halaus sinulle ei ole onnistunut juuri sinä päivänä, mutta toisaalta jokainen päivä on meille ystävänpäivä.
Aina emme soittele ja toisinaan monta kertaa päivässä, mutta aina olet ajatuksissani.

Tänään, jos suunnitelmani toteutuu, halaamme... aivan kohta!
Vieritämme ehkä muutaman kyyneleen onnestamme, että meillä on toisemme, juomme kenties kupin teetä ja lähdemme takaisin päivän touhuihin.

 

Mukananai tuon sinulle kirjan, jota en voinut olla hankkimatta ollessani muutama viikko sitten kirjailija Sinikka Svärdin runoillassa. Sinikan sanojen sirottelu osui niin monen monta kertaa... syvälle. Hän kirjoittaa aivan selvästi meidän ystävyydestä!
Kohta kolkuttelen ovellanne Kaisani!

Ihanaista Ystävänpäivää kaikille lukijoillemme!

p.s. ehkäpä tämä blogin hiljaiselo tästä raukenee...