Joulu hiipii meillekin

Taidan tietää mitä "kiire" tarkoittaa.
Käsityöläisenä joulu on sitä parasta aikaa ja suurena jouluihmisenä tuntee yhtälössä itsensä toisinaan voimattomaksikin.
Onneksi osaan tarttua hetkiin.
Niillä pienen pienillä hetkillä on omaankin kotiin jo loihdittu joulun henkäyksiä. 

Kyllähän sitä ehtii viimeisenä lauhana päivänä pesemään keittiön ikkunan ja vaihtamaan jouluverhot samalla, kun valmistaa arkisen ruoan perheelle.
Tämän toki mahdollistaa tinkimätön tapani kokata tuolla rakkaalla puuhellallamme, jolloin aikaa menee ehkä hitunen normaalia enemmän.
Kynttilöitä ja tuikkuja on palanut pöydillämme jo kilotolkulla ja glögiä ja jouluteetä nautiskeltu useaan otteeseen.

 Vauhtia on riittänyt ja vielä on parisen viikkoa puristusta jäljellä. Melkein odotan jo itsekin tuleeko nyt se stressi, jota minulta jatkuvasti kysellään.
Toistaiseksi tunnen setistä kuitenkin selviäväni tekemisen ilolla ja onnistumisen onnella! Liikaa ei myöskään voi korostaa ihanan joustavaa, tsemppaavaa ja ymmärtäväistä perhettä.

Itsenäisyyspäivän pyhitimme perinteisesti piparkakuille.
Itse, voista tehdystä taikinasta leivoimme koko perheen voimin pipareita herkutteluun ja piparijutun antamaan tuoksua ja jouluiseksi koristukseksi olohuoneen senkille.

 
Teemme joka vuosi erilaisen jutun, mitä sitten mieleen saammekaan.
Tänä vuonna pojat saivat idean, mistäpä muustakaan kuin Angry Birdseista. Niinpä kasasimme possuille linnan, linnulle ritsan ja sokerimassasta nuo linnut. 

Hauskahan siitä tuli, vaikka ei nyt ihan hirveän jouluinen olekaan.

          Ihanaista joulunalusaikaa kaikille lukijoille!
      Muistakaahan nauttia myös niistä kiireisistä hetkistä!
                                                                         - Salla -

Ylös, ulos ja luonnon kauneutta ihailemaan

Epäuskoisina kuuntelimme myöhäisillan uutisia täälläpäin majailevasta lumisateesta.
Olli  nousi kuitenkin sohvalta ja käänsi kaihtimia.
Lunta satoi taivaan täydeltä!
Teimme samantien aamulle uuden aikataulusuunnitelman.



Aamuviideltä kello soitti meidät ylös ja aamiaisen kautta suuntana oli kauniin valkoinen piha.
Hommat alkoivat kahden auton renkaidenvaihdolla ja lumikolien esiinkaivuulla. Olli siis hoiti nuo renkaat ja minä ryhdyin lumenluontiin.
Ihanaa, vaikkakin hiukan kyllä mietityttää suojaamattomat ruusut, puksipuu ja omenapuut. 
Tämän vuoden keväällä vääntämäni risulinnut eivät sentään säikähtäneet vaan vartioivat pihaamme lumesta huolimatta.



Puoli seitsemän jälkeen pojat heräilivät eikä riemulla tuntunut olevan rajaa, kun talvi oli yön aikana tullut.
Samantien he pukivat vaatteet päälle ja jo kello 6.45 oli koko perheemme perjantaisena arkiaamuna pihalla!

Olli vaihtoi renkaat ja lähti töihin vaimon ja lasten vilkuttaessa pihalla naapuritalojen vielä uinuessa pimeinä.

Vuorimännytkin saivat kunnon peitteen yhtenä yönä.

Lumienkeleitä vilisi kohta pihalla ja mäenlaskuakin jo kokeiltiin.
Tästä ei arkiaamun hetki voi enää enempää riemua saada.

 

Aamun hämärässä riitti touhua ja tunnelmaa ennen päivän töiden alkamista!

Ihanaa talvista lokakuun perjantaita sinullekin!
- Salla -

Uusi elämä "pienin" muutoksin

Viimeisen puolentoista viikon aikana on tullut tehtyä hirmuisesti pikapäätöksiä ja muutettu niiden seurauksesta  omaa elämää. Ulkopuolisen silmin tapahtumissa ei varmastikaan ole mitään dramatiikkaa, mutta itselläni on nyt outo olo.

Kaikki alkoi, kun edellistorstai-iltana totesimme puotiyritttäjäkaverini  kanssa tilojemme olevan kovin ahtaat näin joulun lähestyessä. Tuumasta toimeen ja nyt vanha ihana pikkupuoti on tyhjennetty ja uusi reilusti suurempi liiketila on sisustettu vanhoin ja uusin ideoin asiakkaille valmiiksi.

Eipä tässä vielä mitään, mutta samassa rytäkässä pajailtamme saivat loistavat tilat ja minä ompelutilan, joka on vain tuota tarkoitusta varten.

Eilen kotoa siis lähti peräkärrykuormallinen kankaita, ompelutarvikkeita, lankoja, tyynyrouheita, ompelukone ja saumuri...

Kun on tehnyt kotona töitä pari vuotta ja samalla asunut töiden keskellä, tämä on melkoinen muutos elämääni.

Kaapeissa on nyt tilaa, mitähän kodinhoitohuoneen kaapeissa säilytetään jos ei ompelutarvikkeita?

Jotenkin täällä näyttää tyhjältä, kun kangasrullat ja pakat ovat poissa keittiöstä, makuuhuoneesta ja olkkarista. Niin ja varaston hyllyillä on tyhjiä metrejä. Tämä on outoa!

Samaan settiin kuuluu mahdottomuus ommella yötä myöden tai aloittaa sunnuntaiaamuna kankaiden leikkuu ennen kukonlaulua. Miten tästä mahtaa tervejärkisenä selviytyä?

Koitan perustella päätöksiäni tehokkuuden lisäämisellä. Enää en kuljeta kaikkea mahdollista silityslaudasta ratkojaan joka viikko kodin ja pikkuruisen puodin takahuoneen välillä. Kotona en enää ennen ruokailua käytä puolta tuntia keittiön raivaukseen töiltäni tehden tilaa perheelle ja tiskihommien jälkeen ala levittää tilannetta ennalleen. Kangasrullat eivät enää kaatuile pisin huushollia eikä pakkoja tarvitse keräillä pinoon piiloon kyläilyjen ajaksi.

Nyt kaikki tavarat ovat hienosti paikollaan uudessa työtilassa puodilla ja tänään minusta tuntuu, että kolmen vuoden kotona olon jälkeen olen menossa töihin.

Ihanaa työpäivää myös sinulle!
- Salla -

Ihana pikku pakkanen

  Meillä lehdenhaku aamuisin kuuluu lähes poikkeuksetta Ollin hommiin. Tänään kävi toisin.
Aamiaismunia paistellessani avasin keittiön sälekaihtimet ja näin... odottamani kauniin kuuraisen aamun!

Siltä seisomalta laitoin paistinpannun sivuun levyltä ja ryntäsin ulos haistelemaan ensimmäistä pakkasaamua.
Ja samalla hain miehen onneksi sen sanomalehden.

Juuri sopivasti Olli leikkasi eilen nurmikot viimeisen kerran tänä syksynä. Nyt ihana kuura peitteli maata.

Sinnikkäät mirrinmintut kukkivat kilpaa kuurankukkien kanssa. 

Kylläpä aamiainen maistui hyvältä pienen ulkoilun jälkeen. Koko porukalla ihmettelimme keittiön ikkunasta avautuvaa näkyä ja Aatos alkoi jo todenteolla unelmoida talvesta.

Paljon mahtui viikonloppuun mukavaa puuhaa pihatöistä ompeluun, shoppailusta jo ensi kesän suunnitteluun ja vierailuja sekä me vieraina että teehetken viettoa meillä.

Omenoita tuntuu aina vain omissa puissa riittävän.
Eilen kaivoin kaapista esiin vanhan mehulingon ja puristelin sillä ison kannullisen ihanan raikasta mehua nautittavaksi.

Nyt alkoi todenteolla olla myös fiilistä jouluompeluun. Tänään aloittelin joulutyynyjen kokeilua.




Muutamat tekstit olisi jo valmiina. Nyt vain pitäisi saada päätetyksi laittaako tuota ruutukangasta tereeseen vai olisiko yksivärinen valkea parempi.



Tämä vapaakoneompelu on kyllä niin minun juttuni.
Nyt pääsi rakas Pfaffinikin poseeraamaan.

Perussettitavarana tänä aamuna valmistui myös pikkukeko vaaleanpunaisia tekstisydämiä.

 
Ihanan viikonlopun jälkeen on hyvä fiilis aloittaa uusi viikko. Viikosta tuleekin melkoisesti normaalista poikkeava, kun meillä on koko miespoppoo syyslomalla.
Samalla äidin pitäisi saada kovasti paljon töitä aikaiseksi.

Työniloa kaikille niille jotka eivät lomaile ensi viikkoa!
- Salla -

Puodilla

Normaalistikin päiväni kuluvat milloin minkäkin käsityöprojektin parissa, mutta näin joulun lähestyessä tahti tietenkin vain kiihtyy. Suurin osa töistäni päätyy ainakin hetkeksi puodille.

 

Vapaakonekirjonnasta on tullut aina vain rakkaampi juttu minulle. Kirjonta koristaakin isoa osaa ompelutöitäni ja tekee niistä yksilöitä. Kuvassa enkelityyny, jonka enkelikuviota olen ajatellut ommella myös muihin tuotteisiin.
Ainainen ongelma vaan seuraa minua... tuoteideoita tulee mieleen sellaista vauhtia, että en edes koekappaleita saa kaikista tehdyksi.

 

 

Betonia on puodilla tällä hetkellä runsaasti, kun näitä raparperituoteitakin on vielä jäljellä.

 

Betonisia lehtisaippuakuppeja.

 

 



 

Pehmosydämia olen tehnyt monella tapaa, tässä pikkusiivillä

 

ja tässä pienin tekstein.

Tällä viikolla muotonsa saanut uusi  tuote on "Ovirenki", joka saa sukat pysymään pyörimättä jaloissa vetoisan oven taloissakin. Ovirenki laitetaan siis oven kynnykselle estämään alareunasta tulevaa vetoa.
Täytteenä on hiekkaa painona ja puuvillakuitua eristeenä. Päällinen on vetoketjulla avattava ja siis pestävä. Molemmissa päissä on kahvat, joista pötkylän voi ripustaa vaikka naulakkoon, kun Ovirenki ei ole käytössä.


Ja sitten kohti päivän touhuja.
Reippaan raikasta perjantaita myös sinulle lukijani!

- Salla -



Saippuapajailua

Jonain päivänä voisin hiukan kuvailla puodilla ja esitellä sitä myös täällä blogin-sivulla.


Puodilla järjestämme myös pajailtoja, yhdenillan käsityöiltoja, joiden aikana voi samalla oppia joitain uusia tekniikoita ja juttuja.
Viime viikolla pajailimme itse tehtävän saippuan parissa. Kaisa tuli puodille "asiantuntijaksi ja opettajaksi", kun meistä puotiyrittäjistä ei ollut tähän hommaan.



Saippuaa teimme kahdella eri tavalla: alusta asti lipeästä ja puolivalmiista saippuamassasta.

Pajailu aloitettiin lipeästä tehtävällä kahvisaippualla. Hauskannäköisen kemistipoppoon kesken jaoimme hommia, niin että jokaiselle riitti puuhaa ja välihetkinä voi tarkkailla saippuan edistymistä tai nautiskella kahvipöydän antimia.
Saippuan tekemisessä ainesosien oikea suhde on grammantarkkaa. Tässä punnitaan kaustisen soodan eli lipeän määrää. 

Tarkkaan punnnittu lipeä liuotetaan tarkkaan mitatun kylmän kahvin sekaan

 

ja sitten purkki kiertämään, jotta jokainen saa sitä heilutella ja tuntea kuinka kuumaksi kemiallinen reaktio liuoksen tekee.

 Kattilassa sulatettiin kookos- ja munkkirasva. Niiden hieman jäähdyttyä, lisättiin kahvi-lipeäliuos sauvasekoittimella sekoittaen rasvojen joukkoon.

Samaan aikaan, kun kahvisaippuaa sekoitettiin, paloiteltiin jo valmiita saippuamassoja ja sulateltiin niitä vesihauteessa.
 

Valmis kahvisaippuamassa kaadettiin maitopurkkeihin hyytymään.

Tässä sulatellaan läpikuultavaa saippuamassaa, josta tehdään jouluista saippuaa.

Sulatettuun saippuamassaan lisättiin punaista väriä ja piparintuoksua pikkuhiljaa tipotellen

 Ja yhdessä miettien, milloin lopputulos olisi hyvä.

Kun väri ja tuoksu olivat kohdillaan, kaadettiin joulusaippua tyhjään karkkilaatikkoon. Ensin kaadettiin kerros saippuamassaa, väliin aseteltiin tähtianiksia ja vielä loput massat anisten päälle.

Valkoisesta massasta tehtiin samalla tavalla laventelisaippuaa, jota värjättiin hennon sinililaksi ja lopuksi lisätiin karkkipurkissa vielä sinisellä "marmoriraitoja".

Tänään puodille mennessäni vuorossa on saippuoiden paloittelu ja tällä viikolla jokainen pajailija saa hakea oman osansa saippuoista kotiin käyttöön ja lisää kypsymään. Mahtaakohan näistä osa mennä jo joulumuistamiskätköihin vai aletaankohan pajailijoiden kodeissa urakalla sekoittelemaan saippuoita itselle, ystäville, kummeille, mummeille, työkavereille... kaikkihan saippuaa tarvitsevat!

Saippuapaja tuntui olevan kovin suosittu ja tulijoita olisikin ollut enemmän kuin pieneen puotiimme puuhaajia mahtuu, joten jatkoa näissä merkessä varmasti tulee vielä.

Ihanaa ja puuhakasta päivää kaikille
- Salla -

Mehua, mehua, mehua

Kaikkia kummallisia piirteitä sitä ihminen kantaa mukanaan lapsuudenkodistaan.

Meillä kotona äiti teki aina kaikki ruoat alusta asti itse ja syksyisin säilösi kylmähuoneen ja pakastimen täpötäyteen.
Niin ja nyt minä kannan tuota piirrettä mukanani. Meillä valmisruoat rajoittuvat lihapiirakoihin, kalapuikkoihin ja ranskiksiin. Ja säilöntääkin harrastetaan jonkin verran.
Jotkut asiat ovat lähes pyhiä
ja niihin lukeutuu itse tehty MEHU.
En ole koskaan ostanut kotiini tiivistemehua ja tuoremehua tulee hankittua alle viisi kertaa vuodessa.
Kyllä tässä mehuja saa keitellä!

Tänään tuli keiteltyä sekamehuja: omena-raparperi-mustikkaa ja todellista sekameteliä pakastimen pohjilta.
Ennen lapsia, ja siis sen suurempaa mehun menekkiä, pakastin mehut talven varalle, mutta siitä olen luopunut rajallisen pakastintilan ja appiukolta saamieni pastorointioppien myötä.



Nykyisin purkitan kuuman mehun lasipurkkeihin, suljen kannet ja laitan purkit 80 asteiseen uuniin viideksi minuutiksi. Sen jälkeen vaan purkit pöydälle jäähtymään.

 


Seuraavana aamuna mehut ovat vakuumeissaan ja voin säilöä ne hyvillä mielin kaappien perukoille ja varaston hyllyille.
Tämä on kyllä kätevää, kun kylmäsäilytystä ei tarvita!

Mukavia mehunkeittohetkiä kaikille ja ihania makeita mehuhetkiä kuulaisiin syyspäiviin!

- Salla -

Tonttulakit... eikun syyspipot

Aamulla lämpömittarissa oli asteita alle viisi, kun kaivoin pipoja esille koululaisen vetäessä takkia päälleen.
Pipoista mikään ei ollut hyvä.
Ymmärtäväisenä kyselin millainen pipon pitäisi olla ja sain heti vastauksen:
" Voisiksä äiti tehdä sellaisen pipon missä on pitkä tiitta, jotain otuksia kuvina ja tupsu päässä?"
Pikkuveli komppasi heti vierellä, että hänelle samanlainen.
Vastaus kysymykseeni oli sisuksissani niin lämmittävä, että kouluun sai lähteä lippis päässä!
Kaiken kukkuraksi Aatos sai kunnian lähteä valikoimaan pipokangasta, luottamus hänen makuunsa oli siis suurta.

 

Kangaskaupassa valinta oli 5-vuotiaalle helppo: pöllöt ehdottomasti ja tietysti punainen!
Onneksi poitsu oli mukana, sillä äiti olisi varmasti valinnut toisin.
Iltapäivällä kangas sai iloisen hyväksynnän myös Eelikseltä ja näin äiti ryhtyi hommiin.
Kangasta leikkasin tarkkojen silmien alla, kun piposuunnittelija-Eelis näytti kuinka pitkä piposta tehdään ja kuinka terävä hiipasta leikataan.
Metristä kangasta riitti pipojen lisäksi vielä molemmille tuubihuivit lämmittämään kaulaa tuulisina syyspäivinä.
Pipojen kuvaaminen näiden suhareiden päissä oli kyllä homman vaativin osuus ja myös se epäonnistunein. Tosin pipot ovat omaan mieleeni ihan tonttulakkeja, mutta tilaajat olivat erittäin tyytyväisiä luomuksiin.

- Salla -

Lukemalla pelaamaan

 Meillä vietettiin tänä vuonna ensimmäistä koulun kesälomaa.

Loman aikana esikoisen oli tarkoitus kovasti lukea hankittuja kirjoja. Pari viikkoa ennen loman loppua huomasimme, että tavoitteet olivat kokolailla jääneet toteutumatta.

Samaan aikaan meillä oli jatkuvana puheen aiheena Minecraft-nettipelin tunnusten hankinta.
Sitten saimme kaksi asiaa kohtaamaan ja esikoinen sai elämänsä ensimmäisen tarrataulukon!
Kuopuksella noita taulukoita on käytetty ennenkin, mutta kesti tovin ennen kuin keksimme käyttää tätä tuttua porkkanaa myös isoveljeen, joka on yleensä toiminut tehtävissään ilman mitään kummempia yllykkeitä.

 

Alkoi kova ja innokas lukeminen!
Taulukon kahteenkymmeneen ruutuun sai tarran aina 15 minuutin lukuhetkestä ja lukuhetket piti suorittaa ääneen lukuna jommalle kummalle vanhemmalle. Toisinaan meillä kuljettiin kirja kädessä ja kyseltiin: "Saanko nyt lukea, ehditkö kuunnella?". Toisinaan taulukosta piti hiukan muistuttaa, mutta loppukiri oli kerrassaan huikea.

Ja tänään tuo taulukko tuli täyteen ja isä pääsi latailemaan netistä pelitunnuksia pankkitunnustensa kera!

Voi sitä onnea mikä tässä talossa vallitsi. Viisivuotias pikkuvelikin riemuitsi veljen onnistumisesta, niin ettei meinannut maassa pysyä hyppyjensä välilläkään.

Tänään sai sitten pelata ihan rauhassa. Naapurin pojan synttärit katkaisivat metsäretken kera päivää ja muutenkin elämä tuntui jatkuvat myös muualla kuin koneen äärellä.

Palataan keskeneräiseen Risto Räppääjään sitten muutaman päivän kuluttua.

Onkohan äidillä mitään jakoa päästä mukaan tähän maailmaan?
Ihanaa, että tuona himottuna pelinä on peli jossa rakennetaan omaa maailmaa ilman  sotastrategioita ja jatkuvaa räiskintää.

- Salla-

Kesää eikun syksyä

Kukkikoot vaan syyshortensiat osoittaen syksyn olevan täällä.
Me leikimme kesän hetken vielä jatkuvan ja saimme yhden homman tämän kesän tavoitelistalta hoidetuksi.
(Kummallinen tapa tehdä itselleen listoja tehtävistä töistä kesäksi, jouluun mennessä, toisinaan viikonlopuksi, joskus myös illaksi... ihan kuin hommat eivät muuten tulisi tehdyksi edes aikataululla "joskus")

Niin tuo juuri valmiiksi saatu hommamme oli hakkeen levitys puiden ja pensaiden alle. Niin ja loppujen lopuksi minä en tuohon työhön käsiäni juuri upottanut, vaan isäntä hoiti koko jutun. No rikkaruohot kitkin hakkeen alta valmiiksi ja reunat nurmikolle olin kantannut jo aiemmin kesällä.

 Etupihan kukkapenkkikin sai annoksen hakekuormasta. Vuosi sitten istutetut sinilaakakatajat olivat jo häviämässä pikkutalvoiden alle, mutta pelastuspartio ehti paikalle ajoissa. Nyt on pikkutalvoita jaettu naapureille ja hakkeet levitetty katajien juuristolle. Kyllä kelpaa risulintujenkin taasen vahtia pihaa!
Kun tuo kesähommalista saatiin yhdellä kohtaa lyhyemmäksi ja voimme todeta loppuosan jäävän odottamaan seuraavaa vuotta, päätimme hyvillä mielin jatkaa päiväämme puutarhan syystöillä.

Kasvimaat odottivat ensimmäisenä putsaajaansa.
Vielä tuli satoakin kerättyä punajuurien, porkkanoiden ja kesäkurpitsoiden muodossa.

 Salaattipenkki näytti surullisen mädäntyneeltä pitkien sadepäivien jäljiltä. Rauhassa sitä putsatessani sain sieltä kuitenkin vielä jätettyä muutaman hyväkuntoisen keräsalaatin kasvamaan. Nyt siis vaan pitää muistaa käydä nappaamassa nuo salaatit penkistä ruokaa laittaessa.

Näin syksyllä tulee puutarhahommissa kuin puolipakosta pidettyä välillä myös omenanmittaisia tuumaustaukoja. Se pakkohan muodostuu siitä, kun luonnonvoimin (siis tuulen tai painovoimalain)nuo ihanat herkut putoilevat nurmelle ja ne on pakko syödä ennen kuin madot ehtivät. Meillä on puutarhassa kolme omenapuuta ja niiden hedelmien maut ovat todella erilaiset, joten on kuin irtokarkkipussilla kävisi, kun nappaa herkun vuoroin kunkin puun alta tai oksalta.

Onpa ihanaa aloittaa uusi viikko, kun monta hommaa listalta on tehtynä... eipä muuta kuin ensi viikon listojen laadintahommiin :)
Tai pitäisiköhän koittaa viikkoa ilman listoja?
Tulisikohan siitä yhtään mitään?

Raikkaan syksyistä alkavaa viikkoa kaikille!
- Salla -