Pyykkärin onni

Elävä kesämuisto vuodelta 1990: kesälomalaisena auttelin äitiä kotitöissä, vuorossa oli pyykin levitystä. Muistan hyvin miten kori kainalossa kuljin aurinkoisella pihalla ja ajattelin miten kiva on joskus sitten levittää oman perheen pyykkejä. Kerroin hiljattain tästä siskolleni ja häntä nauratti, ettei itse ole osannut fiilistellä pyykkihommissa;) Kuusihenkisen perheen pyykkejä selvittäessä tuo onni tahtoo välillä olla hukassa kun pyykkikori tuntuu pohjattomalta ja kone laulaa yötä päivää. Tänään pyykkinarulla läikähti se sama ilo. Aurinko paistaa ja lasten monenkirjavat kesävaatteet heiluvat pitkänä rivinä kuin viirit laivanmastossa. Tänään ei haittaa yhtään kun pihan viimeisestä kuralammikosta nousee kurainen ipana. " Ei haittaa, äiti pesee!", tiesi esikoinen 2,5 vuotiaana. -Kaisa-

Ruoho lyhyeksi ja muuta puuhaa

Voi mikä ruohonleikkureiden pärinä, kun vihdoin tuli ilta ilman vesisadetta tänne meidän 80 talon omakotialueelle. Itse liityin myös joukon jatkoksi tuohon rauhoittavan tasaiseen moottorien hyrinään, joka saa aikaan mahtavaa, leikatun ruohon tuoksua.

Tekemisenä tuo ruohonleikkuu on minusta myös oikein mukavaa. Siinä hommassa näkee välittömästi työnsä tuloksen, ei tarvitse olla paikoillaan eikä tarvitse juuri käyttää ajatuksia tekemiselleen.
Siinä voikin tehokkaasti käyttää tuon ajatuskapasiteetin johonkin ihan muualle.

Omat ajatukseni suuntautuivat tänään kankaaseen jota minulla ei vielä edes ole ja mekkoon, jonka tarvitsen reilun viikon kuluttua. Ensi viikon sunnuntaina veljeni tytöllä on kastejuhla ja tietenkään kaapissa ei ole mitään päällepantavaa. No nyt suunnitelma on kuitenkin valmiina ja ruoho leikattuna! Sen asian en nyt anna häiritä, että mieheni totesi: "Et sitten kuvittelekaan ehtiväsi itse tehdä mitään mekkoja..."

Niin se mekko, siitä tulee (heti kun löydän kankaan ja aikaa), jokin kivanvärinen pellavamekko, jossa on löyhästi laskeutuva pääntie ja helmassa, joka on noin polvipituinen, nauhakuja ja nauha sivulla rusetilla hiukan rypylle kiristettynä. Hihat ovat ikäänkuin pitkät holkkihihat. Jännittävää, onkohan minulla oikeasti tuo mekko valmiina, kun olemme lähdössä?

Myöhäisillan (minulla yleensä noin klo 21 alkaen) ohjelmassa oli tänään betonitöiden maalausta, hiontaa ja TADAA sain valmiiksi ensimmäiset ulkotulialuset, joita olen jonkin aikaa mielessä pyöritellyt (kuvia alla valmiista ja keskeneräisistä jutuista ja muutama viikko sitten kyhäämästä betonityösopestani pihan perältä).

Jujuna tuossa uudessa tuotteessani on, että sen avulla voi poltella ulkotulia myös puuterassilla ja laiturilla. Tuote on kaksiosainen ja päällimmäisessä on reikä ulkotulelle, joten samalla siinä on kolo tulelle eikä tuuli vie sitä mennessään. 

Näistä laitoinkin heti kuvia FB:hen sekä Sallan pajan, että Tunnelmapuodin sivulle ja sain lähes reaaliajassa mahtavat määrät innostavaa palautetta. Tämä oli todella "Tekemisen ilosta ja onnistumisen onnesta"-juttu!
- Salla -

Näistä tuli kyllä aikas kivoja omasta mielestäni. Yksi jää heti omalle terassille!



Tässä minun mieleni lepää ja kädet saa tehdä.



Seuraavaksi tiedossa hiontaa.



Joka naisen unelma... oma betonimylly pihaan! Minun toiveeni täyttyi viime kesänä, kun hankittiin veljeni kanssa tämä puoliksi ja minä saan säilyttää sitä.

Synttäri juhlintaa vielä....

Ja yllätetyksi tosiaan tulin. Juhlan kunniaksi pyykkivuoren juurelta, vaan paistaapa se aurinko sinnekin! Teehetken voimalla jaksoikin taas ihmeesti. Kiitos Salla! Illalla mansikkabritan kera juhli perhe sekä anoppi. Auringonlaskuun touhusin pihalla ja nikkaroin viimein heinäseipäistä telineen kesäkukille. Koetan saada kuvan pian näytille. -Kaisa-

Synttärihalaus

Tänään onnistuin yllättämään ystäväni Kaisan!
Aamulla höpöttelimme niitä näitä puhelimessa, mutta eipä puheeksi tullut, että minä tein samalla lähtöä asioille.
Vettä satoi pitkin päivää ja matkamme kulki leipomon leivostiskin kautta yllätyskäynnille tämän päivän synttärisankarin luokse. Onnitteluja, lämpimiä halauksia ja onnen kyyneleitä,
teevesi kiehumaan, lapset leikkimään ja leivonnaiset pöytään (no oli niitä tietysti myös lapsille).
Ilosta ja onnesta, niistä oli tämänpäiväinen ystävähetkemme tehty!

- Salla -

Käsitöitä pitkin päivää

Kyllä on taasen ollut tehokkuus kaukana tämän päivän tekemisissäni, mutta siinäpä taitaa piillä tuo juttu, joka tähän loppujen lopuksi minut koukuttaa. Käsityöläisen elämää ryyditettynä parilla kotona kirmaavalla lapsella ja halulla tehdä tyyliin kaikki... mielellään itse.

Samaan aikaan toisaalta olisi ihanaa tehdä joskus hommia hiukan isommissa erissä ja saada kasapäin jotain valmiiksi, kun taas toisaalta lähes täydellinen valinnan vapaus tekemisissä on aivan mahtavaa.

Tähänkin päivään mahtuu parin tilatun Kattilakätkön ompelua (kuvia alla), rikkaruohojen nypintää, betonimyllyn pyörittelyä ja vatien valantaa, kasvimaan sadon tutkiskelua, grilliruoan kokkausta ja vuorimäntyjen nypintää. Jotain tuli valmiiksi, mutta todellisuudessa lähes kaikki jäivät jotenkin kesken.

Päätöksiäkin tulee matkan varrella demokraattisesti itsensä kanssa tehtyä ja tänään päätin, että jatkossa teen kasvimaan keväthommat aina ajoissa. Tänä vuonna homma pitkittyi parilla viikolla normaalista "noin vappuna"-aikataulusta ja tässä sitä ollaan: perunat eivät ole vieläkään nostovalmiita, sipulit ovat ruikkuja ja herneet vasta aloittelevat kukintaansa.

Märkää betonia vedellessäni sieraimiini pohdiskelin mahdollisuutta pitää betonityökurssia meidän pihalla. Sellaista kurssia on pitkään minulta kyselty ja se on jäänyt pitämättä sopivan paikan puutten takia. Ei tämä suunnitelma nytkään suinkaan valmis ole, mutta kieltämättä oli hiukan omituinen fiilis saada tuo ajatus ja todeta itselleen, että voi blondi - kuinka et tuota ole tullut ennen ajatelleeksi!

Tässä muutama kuva tämän päivän valmiiksi saaduista aikaansaannoksista. Nämä ovatkin  jo postin kyydissä matkalla kotiin. Kyseessä on siis kehittelemäni Kattilakätkö-kattilalämpöpussi. Tähän pussiin voi sujauttaa kuuman perunakattilan ja lähteä rauhassa esim. grillaamaan ja perunat pysyvät lämpiminä. Ruokailun alkaessa, voi pussin suun kääntää auki kattilan ympärille ja näin perunat pysyvät lämpiminä ulkona ruokailun aikanakin. Nämä merihenkiset versiot taitavat päästä tositoimiin veneen kannella ja saaren mökkiterassilla.
- Salla -

Sadepäivän onnea

Tänään meillä on vietetty sadepäivää etupäässä... ulkona. En tiedä johtuiko poikien sadesään ulkoiluinto siitä, että en itse sitä ehdottanut heille.
Itseltäni en edes kysynyt haluanko lähteä ulos. Betonityöt kutsuivat tätä käsityöläistä hommiin oli keli mikä hyvänsä. Takana on juhannus poissa kotoa ja siis työpaikalta. Omien laskujeni mukaan siitä on kertynyt kyllä hieman rästihommia.
Vanha totuus kävi kuitenkin jälleen toteen: ulkona touhuaminen sateessa ei ole ollenkaan hullumpaa kunhan varusteet ovat oikeat.
- Salla -

Keksien väritystä, nam

Carnevalin autokeksit maistuvat aivan erityisen hyviltä kunhan ne on ensin väritetty hartaasti mahdottoman hauskoilla elintarvikeväritusseilla.

Ihanaista juhannusta!

Juhannus on jo aivan käsillä ja luonto kukkeimmillaan. Puutarhassakin voi nautiskella vihreydestä ja monenvärisistä kukista. Jotenkin tuntuu, että sillä mikä jäi ehkä keväällä tekemättä, ei ole enää väliä. Niin ja niitä mitä voisi nyt tehdä, voi siirtää vielä hetken... Nyt vaan ollaan!
Ihanaista Juhannusta siis!
- Salla -

Herkkää härkkiä ja rosoista betonia.

Kumman vuoro nyt on olla vahdissa?

Vihdoin päättivät Rodotkin puhjeta kukkaan. He hiukan suuttuivat meille tullessaan, eivätkä ole ennen kukkineet.

Lisää kuvateksti

Kohta saadaan salaattia omasta maasta, nam.

Kasvimaan astinkivet niinikään betonista taiteiltuja.

Tervetuloa blogiimme!

Pitkäaikainen blogihaaveemme tuli todeksi sateisenharmaana kesäpäivänä kuuden sisällä mekastavan lapsen säestyksellä. Blogi tulee sisältämään elämää virkkuukoukun ja kuokan väliltä.
Ystävyytemme alkoi tyylillä "rakkautta ensi silmäyksellä" 23 vuotta sitten alakoulun aamunavauksessa, kun luokan uusi tyttö istahti tulevan elämänmittaisen ystävän vierelle.
Lapsuudesta on yhdessä kasvettu aikuisuuteen yhteisten intohimojen siivillä. Monenmoiset käsityöt ovat kuuluneet aina kuvioihin, jo silloin, kun niiden värkkäminen ei niinkään ollut muodikasta.
Lempipuuhiimme kuuluu myös kaikenlainen kotoilu sisällä ja ulkona... lasten kanssa ja joskus ihan yksin.