Ylös, ulos ja luonnon kauneutta ihailemaan

Epäuskoisina kuuntelimme myöhäisillan uutisia täälläpäin majailevasta lumisateesta.
Olli  nousi kuitenkin sohvalta ja käänsi kaihtimia.
Lunta satoi taivaan täydeltä!
Teimme samantien aamulle uuden aikataulusuunnitelman.



Aamuviideltä kello soitti meidät ylös ja aamiaisen kautta suuntana oli kauniin valkoinen piha.
Hommat alkoivat kahden auton renkaidenvaihdolla ja lumikolien esiinkaivuulla. Olli siis hoiti nuo renkaat ja minä ryhdyin lumenluontiin.
Ihanaa, vaikkakin hiukan kyllä mietityttää suojaamattomat ruusut, puksipuu ja omenapuut. 
Tämän vuoden keväällä vääntämäni risulinnut eivät sentään säikähtäneet vaan vartioivat pihaamme lumesta huolimatta.



Puoli seitsemän jälkeen pojat heräilivät eikä riemulla tuntunut olevan rajaa, kun talvi oli yön aikana tullut.
Samantien he pukivat vaatteet päälle ja jo kello 6.45 oli koko perheemme perjantaisena arkiaamuna pihalla!

Olli vaihtoi renkaat ja lähti töihin vaimon ja lasten vilkuttaessa pihalla naapuritalojen vielä uinuessa pimeinä.

Vuorimännytkin saivat kunnon peitteen yhtenä yönä.

Lumienkeleitä vilisi kohta pihalla ja mäenlaskuakin jo kokeiltiin.
Tästä ei arkiaamun hetki voi enää enempää riemua saada.

 

Aamun hämärässä riitti touhua ja tunnelmaa ennen päivän töiden alkamista!

Ihanaa talvista lokakuun perjantaita sinullekin!
- Salla -

Uusi elämä "pienin" muutoksin

Viimeisen puolentoista viikon aikana on tullut tehtyä hirmuisesti pikapäätöksiä ja muutettu niiden seurauksesta  omaa elämää. Ulkopuolisen silmin tapahtumissa ei varmastikaan ole mitään dramatiikkaa, mutta itselläni on nyt outo olo.

Kaikki alkoi, kun edellistorstai-iltana totesimme puotiyritttäjäkaverini  kanssa tilojemme olevan kovin ahtaat näin joulun lähestyessä. Tuumasta toimeen ja nyt vanha ihana pikkupuoti on tyhjennetty ja uusi reilusti suurempi liiketila on sisustettu vanhoin ja uusin ideoin asiakkaille valmiiksi.

Eipä tässä vielä mitään, mutta samassa rytäkässä pajailtamme saivat loistavat tilat ja minä ompelutilan, joka on vain tuota tarkoitusta varten.

Eilen kotoa siis lähti peräkärrykuormallinen kankaita, ompelutarvikkeita, lankoja, tyynyrouheita, ompelukone ja saumuri...

Kun on tehnyt kotona töitä pari vuotta ja samalla asunut töiden keskellä, tämä on melkoinen muutos elämääni.

Kaapeissa on nyt tilaa, mitähän kodinhoitohuoneen kaapeissa säilytetään jos ei ompelutarvikkeita?

Jotenkin täällä näyttää tyhjältä, kun kangasrullat ja pakat ovat poissa keittiöstä, makuuhuoneesta ja olkkarista. Niin ja varaston hyllyillä on tyhjiä metrejä. Tämä on outoa!

Samaan settiin kuuluu mahdottomuus ommella yötä myöden tai aloittaa sunnuntaiaamuna kankaiden leikkuu ennen kukonlaulua. Miten tästä mahtaa tervejärkisenä selviytyä?

Koitan perustella päätöksiäni tehokkuuden lisäämisellä. Enää en kuljeta kaikkea mahdollista silityslaudasta ratkojaan joka viikko kodin ja pikkuruisen puodin takahuoneen välillä. Kotona en enää ennen ruokailua käytä puolta tuntia keittiön raivaukseen töiltäni tehden tilaa perheelle ja tiskihommien jälkeen ala levittää tilannetta ennalleen. Kangasrullat eivät enää kaatuile pisin huushollia eikä pakkoja tarvitse keräillä pinoon piiloon kyläilyjen ajaksi.

Nyt kaikki tavarat ovat hienosti paikollaan uudessa työtilassa puodilla ja tänään minusta tuntuu, että kolmen vuoden kotona olon jälkeen olen menossa töihin.

Ihanaa työpäivää myös sinulle!
- Salla -

Ihana pikku pakkanen

  Meillä lehdenhaku aamuisin kuuluu lähes poikkeuksetta Ollin hommiin. Tänään kävi toisin.
Aamiaismunia paistellessani avasin keittiön sälekaihtimet ja näin... odottamani kauniin kuuraisen aamun!

Siltä seisomalta laitoin paistinpannun sivuun levyltä ja ryntäsin ulos haistelemaan ensimmäistä pakkasaamua.
Ja samalla hain miehen onneksi sen sanomalehden.

Juuri sopivasti Olli leikkasi eilen nurmikot viimeisen kerran tänä syksynä. Nyt ihana kuura peitteli maata.

Sinnikkäät mirrinmintut kukkivat kilpaa kuurankukkien kanssa. 

Kylläpä aamiainen maistui hyvältä pienen ulkoilun jälkeen. Koko porukalla ihmettelimme keittiön ikkunasta avautuvaa näkyä ja Aatos alkoi jo todenteolla unelmoida talvesta.

Paljon mahtui viikonloppuun mukavaa puuhaa pihatöistä ompeluun, shoppailusta jo ensi kesän suunnitteluun ja vierailuja sekä me vieraina että teehetken viettoa meillä.

Omenoita tuntuu aina vain omissa puissa riittävän.
Eilen kaivoin kaapista esiin vanhan mehulingon ja puristelin sillä ison kannullisen ihanan raikasta mehua nautittavaksi.

Nyt alkoi todenteolla olla myös fiilistä jouluompeluun. Tänään aloittelin joulutyynyjen kokeilua.




Muutamat tekstit olisi jo valmiina. Nyt vain pitäisi saada päätetyksi laittaako tuota ruutukangasta tereeseen vai olisiko yksivärinen valkea parempi.



Tämä vapaakoneompelu on kyllä niin minun juttuni.
Nyt pääsi rakas Pfaffinikin poseeraamaan.

Perussettitavarana tänä aamuna valmistui myös pikkukeko vaaleanpunaisia tekstisydämiä.

 
Ihanan viikonlopun jälkeen on hyvä fiilis aloittaa uusi viikko. Viikosta tuleekin melkoisesti normaalista poikkeava, kun meillä on koko miespoppoo syyslomalla.
Samalla äidin pitäisi saada kovasti paljon töitä aikaiseksi.

Työniloa kaikille niille jotka eivät lomaile ensi viikkoa!
- Salla -

Puodilla

Normaalistikin päiväni kuluvat milloin minkäkin käsityöprojektin parissa, mutta näin joulun lähestyessä tahti tietenkin vain kiihtyy. Suurin osa töistäni päätyy ainakin hetkeksi puodille.

 

Vapaakonekirjonnasta on tullut aina vain rakkaampi juttu minulle. Kirjonta koristaakin isoa osaa ompelutöitäni ja tekee niistä yksilöitä. Kuvassa enkelityyny, jonka enkelikuviota olen ajatellut ommella myös muihin tuotteisiin.
Ainainen ongelma vaan seuraa minua... tuoteideoita tulee mieleen sellaista vauhtia, että en edes koekappaleita saa kaikista tehdyksi.

 

 

Betonia on puodilla tällä hetkellä runsaasti, kun näitä raparperituoteitakin on vielä jäljellä.

 

Betonisia lehtisaippuakuppeja.

 

 



 

Pehmosydämia olen tehnyt monella tapaa, tässä pikkusiivillä

 

ja tässä pienin tekstein.

Tällä viikolla muotonsa saanut uusi  tuote on "Ovirenki", joka saa sukat pysymään pyörimättä jaloissa vetoisan oven taloissakin. Ovirenki laitetaan siis oven kynnykselle estämään alareunasta tulevaa vetoa.
Täytteenä on hiekkaa painona ja puuvillakuitua eristeenä. Päällinen on vetoketjulla avattava ja siis pestävä. Molemmissa päissä on kahvat, joista pötkylän voi ripustaa vaikka naulakkoon, kun Ovirenki ei ole käytössä.


Ja sitten kohti päivän touhuja.
Reippaan raikasta perjantaita myös sinulle lukijani!

- Salla -



Saippuapajailua

Jonain päivänä voisin hiukan kuvailla puodilla ja esitellä sitä myös täällä blogin-sivulla.


Puodilla järjestämme myös pajailtoja, yhdenillan käsityöiltoja, joiden aikana voi samalla oppia joitain uusia tekniikoita ja juttuja.
Viime viikolla pajailimme itse tehtävän saippuan parissa. Kaisa tuli puodille "asiantuntijaksi ja opettajaksi", kun meistä puotiyrittäjistä ei ollut tähän hommaan.



Saippuaa teimme kahdella eri tavalla: alusta asti lipeästä ja puolivalmiista saippuamassasta.

Pajailu aloitettiin lipeästä tehtävällä kahvisaippualla. Hauskannäköisen kemistipoppoon kesken jaoimme hommia, niin että jokaiselle riitti puuhaa ja välihetkinä voi tarkkailla saippuan edistymistä tai nautiskella kahvipöydän antimia.
Saippuan tekemisessä ainesosien oikea suhde on grammantarkkaa. Tässä punnitaan kaustisen soodan eli lipeän määrää. 

Tarkkaan punnnittu lipeä liuotetaan tarkkaan mitatun kylmän kahvin sekaan

 

ja sitten purkki kiertämään, jotta jokainen saa sitä heilutella ja tuntea kuinka kuumaksi kemiallinen reaktio liuoksen tekee.

 Kattilassa sulatettiin kookos- ja munkkirasva. Niiden hieman jäähdyttyä, lisättiin kahvi-lipeäliuos sauvasekoittimella sekoittaen rasvojen joukkoon.

Samaan aikaan, kun kahvisaippuaa sekoitettiin, paloiteltiin jo valmiita saippuamassoja ja sulateltiin niitä vesihauteessa.
 

Valmis kahvisaippuamassa kaadettiin maitopurkkeihin hyytymään.

Tässä sulatellaan läpikuultavaa saippuamassaa, josta tehdään jouluista saippuaa.

Sulatettuun saippuamassaan lisättiin punaista väriä ja piparintuoksua pikkuhiljaa tipotellen

 Ja yhdessä miettien, milloin lopputulos olisi hyvä.

Kun väri ja tuoksu olivat kohdillaan, kaadettiin joulusaippua tyhjään karkkilaatikkoon. Ensin kaadettiin kerros saippuamassaa, väliin aseteltiin tähtianiksia ja vielä loput massat anisten päälle.

Valkoisesta massasta tehtiin samalla tavalla laventelisaippuaa, jota värjättiin hennon sinililaksi ja lopuksi lisätiin karkkipurkissa vielä sinisellä "marmoriraitoja".

Tänään puodille mennessäni vuorossa on saippuoiden paloittelu ja tällä viikolla jokainen pajailija saa hakea oman osansa saippuoista kotiin käyttöön ja lisää kypsymään. Mahtaakohan näistä osa mennä jo joulumuistamiskätköihin vai aletaankohan pajailijoiden kodeissa urakalla sekoittelemaan saippuoita itselle, ystäville, kummeille, mummeille, työkavereille... kaikkihan saippuaa tarvitsevat!

Saippuapaja tuntui olevan kovin suosittu ja tulijoita olisikin ollut enemmän kuin pieneen puotiimme puuhaajia mahtuu, joten jatkoa näissä merkessä varmasti tulee vielä.

Ihanaa ja puuhakasta päivää kaikille
- Salla -