Viimeisen puolentoista viikon aikana on tullut tehtyä hirmuisesti pikapäätöksiä ja muutettu niiden seurauksesta omaa elämää. Ulkopuolisen silmin tapahtumissa ei varmastikaan ole mitään dramatiikkaa, mutta itselläni on nyt outo olo.
Kaikki alkoi, kun edellistorstai-iltana totesimme puotiyritttäjäkaverini kanssa tilojemme olevan kovin ahtaat näin joulun lähestyessä. Tuumasta toimeen ja nyt vanha ihana pikkupuoti on tyhjennetty ja uusi reilusti suurempi liiketila on sisustettu vanhoin ja uusin ideoin asiakkaille valmiiksi.
Kaikki alkoi, kun edellistorstai-iltana totesimme puotiyritttäjäkaverini kanssa tilojemme olevan kovin ahtaat näin joulun lähestyessä. Tuumasta toimeen ja nyt vanha ihana pikkupuoti on tyhjennetty ja uusi reilusti suurempi liiketila on sisustettu vanhoin ja uusin ideoin asiakkaille valmiiksi.
Eipä tässä vielä mitään, mutta samassa rytäkässä pajailtamme saivat loistavat tilat ja minä ompelutilan, joka on vain tuota tarkoitusta varten.
Eilen kotoa siis lähti peräkärrykuormallinen kankaita, ompelutarvikkeita, lankoja, tyynyrouheita, ompelukone ja saumuri...
Kun on tehnyt kotona töitä pari vuotta ja samalla asunut töiden keskellä, tämä on melkoinen muutos elämääni.
Kaapeissa on nyt tilaa, mitähän kodinhoitohuoneen kaapeissa säilytetään jos ei ompelutarvikkeita?
Jotenkin täällä näyttää tyhjältä, kun kangasrullat ja pakat ovat poissa keittiöstä, makuuhuoneesta ja olkkarista. Niin ja varaston hyllyillä on tyhjiä metrejä. Tämä on outoa!
Samaan settiin kuuluu mahdottomuus ommella yötä myöden tai aloittaa sunnuntaiaamuna kankaiden leikkuu ennen kukonlaulua. Miten tästä mahtaa tervejärkisenä selviytyä?
Koitan perustella päätöksiäni tehokkuuden lisäämisellä. Enää en kuljeta kaikkea mahdollista silityslaudasta ratkojaan joka viikko kodin ja pikkuruisen puodin takahuoneen välillä. Kotona en enää ennen ruokailua käytä puolta tuntia keittiön raivaukseen töiltäni tehden tilaa perheelle ja tiskihommien jälkeen ala levittää tilannetta ennalleen. Kangasrullat eivät enää kaatuile pisin huushollia eikä pakkoja tarvitse keräillä pinoon piiloon kyläilyjen ajaksi.
Kun on tehnyt kotona töitä pari vuotta ja samalla asunut töiden keskellä, tämä on melkoinen muutos elämääni.
Kaapeissa on nyt tilaa, mitähän kodinhoitohuoneen kaapeissa säilytetään jos ei ompelutarvikkeita?
Jotenkin täällä näyttää tyhjältä, kun kangasrullat ja pakat ovat poissa keittiöstä, makuuhuoneesta ja olkkarista. Niin ja varaston hyllyillä on tyhjiä metrejä. Tämä on outoa!
Samaan settiin kuuluu mahdottomuus ommella yötä myöden tai aloittaa sunnuntaiaamuna kankaiden leikkuu ennen kukonlaulua. Miten tästä mahtaa tervejärkisenä selviytyä?
Koitan perustella päätöksiäni tehokkuuden lisäämisellä. Enää en kuljeta kaikkea mahdollista silityslaudasta ratkojaan joka viikko kodin ja pikkuruisen puodin takahuoneen välillä. Kotona en enää ennen ruokailua käytä puolta tuntia keittiön raivaukseen töiltäni tehden tilaa perheelle ja tiskihommien jälkeen ala levittää tilannetta ennalleen. Kangasrullat eivät enää kaatuile pisin huushollia eikä pakkoja tarvitse keräillä pinoon piiloon kyläilyjen ajaksi.
Nyt kaikki tavarat ovat hienosti paikollaan uudessa työtilassa puodilla ja tänään minusta tuntuu, että kolmen vuoden kotona olon jälkeen olen menossa töihin.
Ihanaa työpäivää myös sinulle!
- Salla -
Ihanaa työpäivää myös sinulle!
- Salla -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti