Pyykkärin onni

Elävä kesämuisto vuodelta 1990: kesälomalaisena auttelin äitiä kotitöissä, vuorossa oli pyykin levitystä. Muistan hyvin miten kori kainalossa kuljin aurinkoisella pihalla ja ajattelin miten kiva on joskus sitten levittää oman perheen pyykkejä. Kerroin hiljattain tästä siskolleni ja häntä nauratti, ettei itse ole osannut fiilistellä pyykkihommissa;) Kuusihenkisen perheen pyykkejä selvittäessä tuo onni tahtoo välillä olla hukassa kun pyykkikori tuntuu pohjattomalta ja kone laulaa yötä päivää. Tänään pyykkinarulla läikähti se sama ilo. Aurinko paistaa ja lasten monenkirjavat kesävaatteet heiluvat pitkänä rivinä kuin viirit laivanmastossa. Tänään ei haittaa yhtään kun pihan viimeisestä kuralammikosta nousee kurainen ipana. " Ei haittaa, äiti pesee!", tiesi esikoinen 2,5 vuotiaana. -Kaisa-