Viikko täynnä touhua

Kyllä sitä normaalisti aina on sellainen olo, että paljon riittää puuhaa, mutta nyt on menty viikko siellä jossain ylikierrosten puolella. Kronologisuus saa nyt kyytiä samoin kuin kaiken tarkka analysointi, tarjolle asetellaan huipputunnelmia viikon varrelta.

Se ihan oikea uusien perunoiden kausi meidän huushollissa alkoi vihdoin. Onhan noita ihan hyviä - suht lähellä viljeltyjä - melkein tuoreita - perunoita jo syöty monet kerrat, mutta nyt oma ryytimaa antaa sitä ihka oikeaa kesämakua ruokapöytäämme. En tiedä mikä niissä on kaikkein suurimman onnentunteen antava juttu.

Kun tartun suvussa kiertäneeseen ties kuinka vanhan kuokan varteen, vedän varsia ylös mullasta ja kerään ihania multaisia, valkeita perunoita, tunnen olevani kertakaikkiaan oikeassa paikassa. Samalla voi miettiä kuinka monta sipulia tarvitsen tällä kertaa mukaani keittiöön ja mitä salaattia nappaisin vai ottaisinko sekoituksen. Kaiken kiireen keskellä, juuri siinä hetkessä, elämä on tässä ja nyt!

Alku kesällä sain ajatuksen, että tekisimme puodille (Tunnelmapuoti, jota pidän toisen yrittäjän kanssa yhdessä) uusia kalusteita kuormalavoista ja nyt on käyty tuumasta toimeen ja valmistakin on tullut. Yhden päivän elin kädet sirkkelin kahvassa ja pensselivarressa ja toisena päivänä avuksi tulivat myös pojat maalaushommiin. Mielikuvat tulivat toteen ja materiaalia jäi mukavasti vielä kotiinkin. Päivänä eräänä lopuista saattaa syntyä vielä hyllyjä myyntiinkin, jos kiinnostusta alkaa heräilemään.

Puodin uusi kassapöytä.

Enpä huomannut ottaa kuvaa penkistä ilman noita betonitöitä, mutta kyllä senkin nyt tuosta näkee. Pehmuste pitäisi vielä ommella.

Ystävänpäivää olemme mekin Kaisan kanssa viettäneet usein tuona yhtenä helmikuisena päivänä. Tosin ystävän päiviä on tullut vietetyksi myös muulloin, kun siltä on tuntunut. Tällä viikolla me vietimme ystävänviikkoa! Elämän kiemuroista johtuen, emme sitten nuoruusvuosiin, ole viettäneet yhtä paljon aikaa yhdessä viikon aikana kuin tällä viikolla.

Tällaista laatuaikaa saimme järjestettyä päättämällä laatoittaa Kaisan perheen kodin kuisti lapsikatraan kera. Hommassa meni mukavasti kaksi päivää lämmöstä nauttien ja jotain pysyvää luoden. Tosin totesimme, että aika huonosti voi keskustella samalla, kun kaksi rällääkkää soi yhtäaikaa ja osa jutuista meni varmaan kuuroille korville, kun kuulosuojaimet päässä maailmaa paransimme. Palvelu oli kyllä kerrassaan loistavaa, kun lapsilla oli kaksi päivää ruoanlaitto vuoroa ja äiteet vaan huudettiin pöytän, kun kaikki oli valmista... Huippua!

Ystävyyden viikkomme kruunuksi nousi kuitenkin perjantai-ilta, kun me kaksi tätiä lähdimme RuisRockia valloittamaan. The Rasmusta päästiin lähelle katsomaan, vaikka emme faneiksi itseämme luekkaan. Sillä nyt vaan ei juuri ollut merkitystä, kuka siellä esiintyy, tärkeämpää oli, että me olimme siellä... yhdessä ja kahdestaan! Pidimme huolen vain siitä, mitä itse halusimme syödä ja missä lasin viiniä nautiskella.

Kaisalla koko viikonloppu oli yhtä rockjuhlaa seuralaisten vaihtuessa vierellä (Joulupukki, kun näin oli päättänyt). Minä puolestani jatkoin lauantaiaamuna juhlaa äitiydestä oikein olan takaa. Meidän perhe sai kunnian ottaa vastaan Kaisan perheen nuorempi väki äidin ja isän lähtiessä kohti Ruissia. Tohinaa riittikin, kun vuorokauden ajaksi nelihenkinen perhe kasvoi kahdeksanhenkiseksi. Huomasin siinä, että normaalisti hyvin riittävä arkiastiastomme olikin ykskaks riittämätön ja ihan kokoajan oli turha toivo pysyä laskuissa missä kaikki jalat mahtavat vipeltää.

No, uimarannalla ollessamme pysyimme kuitenkin mieheni kanssa onneksi koko ajan laskuissa ja kyllähän sitä kuuteen laskemista riittikin.
Mutta voi kuinka hauska vuorokausi meillä olikaan. Minäkin olin totisesti ihan lomalla, sillä jo etukäteen olin päättänyt olla täysin ajattelematta mitään töihin liittyvää ja todella eivät hommat käyneet edes mielessä. Väsyneinä, mutta onnellisina voimme mieheni kanssa toivottaa pesueen uudellenkin meille yökylään... varsinkin, kun koko ajanhan nuo kasvavat isommiksi!

-Salla-

Pihan juuri kypsyneet metsämansikat maistuivat lapsille. 

Kaikki kuusi samassa kuvassa! Mahtavaa hiekkalinnan rakennusta.

Toisinaan näkyvissä vain jalkoja.