Säkin tie

Mielikuvitukseni lähti laukkaamaan ollessani yksikseni sateisena sunnuntai-iltana matonpesupaikalla. Minulla ei ollut mukana yhtään mattoa, vaan kasa vanhoja säkkejä.

Sain haisevia säkkejä isossa vanerilaatikossa viime syksynä sukulaisen maatilalta. Olen pitänyt keväästä asti laatikkoa auki autokatoksessa ja toivonut niiden hiukan tuulettuvan samalla, kun ovat odottaneet inspiraatiota tarttua niihin. Tänä iltana tuo into iski!

Mitä kaikkea ovatkaan nähneet nuo vanhat kahvi- ja sokerisäkit, joissa oli vieläkin sisällä viimeisiä viljanjyviä? Osassa on paikka paikan päällä kertomassa tarinaa monista käyttökerroista ja niiden kallisarvoisuudesta käytössä. Leimoissa on painettuna lähtöpaikkoja ja kohteita, on Costa Ricaa, Braziliaa, Moscovaa ja Helsinkiä.

Kahvisäkeissä on leimojen mukaan ollut painoa 75 kg ja sokerisäkeissä 100 kg. Hui, kuinka raskas työ on ollut miehillä, jotka ovat lastanneet säkkejä laivoihin! Siitä on varmasti romantiikka ollut kaukana, vaikka jotenkin romantiikanhuuruiselta ajatus tuolla matonpesupaikalla mielessäni tuntuikin. Voi kunpa säkit osaisivat kertoa, kuinka monen mutkan kautta ovat lopulta ajatuneet minulle ja kuinka monen käytön jälkeen pesen niitä ehkä ensimmäistä kertaa.

Nyt säkit kuivuvat pyykkinarulla enkä vielä tiedä mitä seuraavaksi niille tapahtuu. Sen olen kuitenkin päättänyt heti, kun ne näin, että jotain niistä teen. Säkkien tarina siis jatkuu, todennäköisesti jossain ihan muussa tarkoituksessa. Toivon, että onnistun nostaa ne arvoiselleen paikalle uudessa muodossaan ja niiden saavan jatkaa tarinaansa vielä pitkään.
- Salla -