Some-heinää ryytimaalle

Muutama vuosi sitten

vanhempieni luopuessa lapsuuteni kodista
kätköistä löytyi perintökuokka.
Oli minun vuoroni saada tuo
ihanuus käyttööni.
Viime kesänä harmaantunut varsi meni poikki
ja tänään isäni vaihtoi tilalle uuden.
Taas kelpaa koukkaa heilutella.

Jo keväällä sain ajatuksen
kasvimaan kattamisesta oljilla tai heinillä.
Vanha kikka rikkaruohojen torjuntaan ja

kosteuden säilymiseen,
mutta eipä ole meillä ennen käytetty.

Ehkäpä katteet ovat jääneet laittamatta,
koska emme satu asumaan maatilalla,

eikä heinäpaaleja löydy varastoistamme.

Nyt keksin laittaa tuon materiaalin etsintäilmoituksen
facebookiin, paikalliselle tapahtumasivulle.
Eipä mennyt kauankaan,
kun jo viestiä saapui ja heinää oli tiedossa.
Huikeaa yhteisöllisyyttä  ja
hienoja win-win-tilanteita luovat nämä

tämänpäivän laitteet ja systeemit!

Nyt meidän kasvimaat on katettu
ja salaatit pysyvät puhtaina sateellakin.

Heinäkuu on jo alullaan ja 

tuntuu, että kesä vain antaa odottaa itseään.
Parhaillaankin sade ropisee ja asteita
on vain juuri kymmenen.
Kesän marjat valmistuvat säästä
huolimatta, korkeintaan hiukan hitaammin.
Meidän puutarhassa pikkuisen jo punertaa
viinimarjapensaissa ja metsämansikoita
on kypsinä vaikka kuinka.
Jopa muutamia kypsiä mustikoitakin jo pilkottaa
metsänpuoleisella sivulla:

Koska puutarhaherkuttelut
ovat vielä lähestulkoon jääneet sivuun.
on puutarhasta kiva napata palasia
mukaan sisälle kattausta piristämään:
Kesällä meillä onkin paljon talvea useammin
maljakoissa täytettä perennojen kukinnan mukaan:


Kaunista alkavaa viikonloppua
sinulle lukijani!

- Salla -