Monen touhun lomassa on tänä viikonloppuna meidän Aurinkorinteellä kerätty satoa talteen ja suoraan suihin. Tarkalleen en muista viime vuoden satoa, mutta sen hetken muistan muutamia vuosia sitten, kun poimin ensimmäisiä viinimarjoja omista puskista suoraan pariin pakastusrasiaan ja mietin, että joskus vielä näistä pensaista tulee kunnon sato. Tänä viikonloppuna aloitin poimimaan marjoja isoimpaan taikinakulhoon ja pian alun jälkeen vaihdoin ämpäriin. Saaliiksi sain kukkupäällisen ämpärin sekä mustia että punaisia marjoja. Onnen täydensi vielä muutama litra itse kasvatettuja suuria vadelmia.
Puskissa ollessani unelmoin jo vieressä kasvavista omenoista ja välillä käväisin kasvimaalta nappaamassa suuhuni herneitä. Viikonlopun ruoatkin ovat pitkälti rakentuneet kasvimaan anneista, kun maasta on nostettu porkkanaa, perunaa ja sipulia ja salaattia on sekoitettu tammenlehvästä ja rapeasta keräsalaatista, kesäkurpitsasta ja sipulinvarsista. Sateisen kesän ensimmäiset avomaan tomaatitkin olivat punertuneet kypsiksi ja ne pistelin poskeeni suoraan vajanseinustalta.
Ensi viikolla aloitan punajuurikauteni monien punaisten herkkujen siivittämänä. Sato alkaa olla sopivaa nostettavaksi ja herkuteltavaksi salaattina, sallattina, piirakkana ja kakkuna, nam!
Kesä on parhaimmillaan ja syksy ovella! Muuten en vielä antaisi periksi, mutta varmoja merkkejä ovat syysleimujen ja -hortensijoiden ja valtikkanauhusten kukinnat... ja nehän hehkuvat puutarhassa juuri nyt kauneimmillaan!
- Salla -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti