Käsityölehdet pursuavat toinen toistaan ihanampia ohjeita, tuo olisi kiva tehdä ja tuo... Ja ne lankahyllyt! Toisinaan on ihan pakko ostaa kerä tai kaksi vaikkei tiedossa olekaan ihan tarkkaan mitä niistä syntyisi. Tai joskus käykin niin että aiottu projekti hautautuu lankalaatikkoon muhimaan. Sitten on ne "välityöt". Teen tämän äkkiä tässä välissä, vaikka edellinen(set) työ on vielä kesken.
Se on vaan se tunne uuden aloittamisessa. Uudesta maallista on niin helppo innostua ja toimeen on päästävä,vaikka takaraivossa (ehkä) takoo ne edelliset aloitukset. Ihana koskematon kerä! Luot uuden alun ja jälkeä alkaa syntyä! Kaikki näyttää lupaavalta ja sitten tapahtuu jotain...
Tunnustan! Olen lankahamsteri ja erittäin impulsiivinen neuloja. Varastoissani piileskelevien kerien määrää en uskalla edes laskea ( Toisinaan niitä on kyllä kiva järjestellä ja ihailla). Keskeneräisiä töitä on paljon, uudenmpia ja vanhempia, omia ja perittyjä, enemmän ja vähemmän kesken. Osa on jo niin last season, etteivät todellakaan kutsu tarttumaan puikkoihin. Niinkuin se 2001 aloitettu hyvin pörröinen ja liian vaaleanpunainen villatakki, joka unohtui vauvan tuoksussa tai siskolta adoptoitu (taitaa olla sukuvika;)) ihana pitkä neuletakki johon jaksoin neuloa sen puutuvan hihan. Kukaan vain ei ole koonnut sitä vieläkään. Veljen tytär sai jouluna, omalle esikoiselleni aloitetun, neuletakin. Oma tytttäreni ehti hujahtaa siinä välissä eskarista 5. luokkalaiseksi.
Veljen esikoiselle syntymä-, ristäis-, 1v lahjaksi ajateltu dalmatialainen. Onneksi kohta on 6v synttärit!
Pojalleni "vihreinen" palmikkopaita, sen "mikset sä koskaan tee mulle" sinisen villatakin, jossa on paljon nappeja, korvaajaksi kun se ehti pieneksi ennen kuin valmiiksi. No tämä hyväkäs on sivusaumaa vailla valmis ja siirtynee myöskin suoraan pikkuveikan kaappiin!
Tyttöjen yhdessä valitsema malli, arvasivat etten ehdi molemmille siedettävässä ajassa omia tehdä. Napit puuttuu, osaisivat jo kyllä itsekin ne ommella ja valmista tulisi pikemmin.
Tytöistä nuorempi sai synttäri lahjaksi (vuosi sitten) kerän röyhelölankaa, huivi on lupaavasti puoli välissä...
Kesäkäsityö mallia 2012. Tilkkupeitto mökin sohvalle tulossa. Voi kyllä olla etten raaski jättää sitä mökille. Tekemistä riittää tällekin kesälle!
Muutama tupsu vielä, pesukoneeseen ja tadaa minulla on kauniit huopa helmet. Viime syksynä lapset innostuivat, ja äiti kanssa, tupsulevyistä. No nyt en voi jatkaa, kun levyt on 10v neidin mukana koulun kässätunneilla.
Tampereen käsityömessuilta tarttui mukaan muutama kerä ihanaa kidmohair-lankaa.(Eihän sieltä voi lähteä tyhjin käsin!) Puikoilla itselle ihku neule. Silmukat poimittu sata ja yksi kertaa sen jälkeen kun rakas 3v on miekkaillut puikoilla.
Tästä piti tulla kohovirkattu matto. No kohovirkkaus ei jostain syystä näyttänyt tässä niin hyvältä kun ajattelin. Ja löytyi toinen vielä parempi kude ja malli. Se matto pääsi jo lattialle! Tälle pitänee keksi toinen virka, purkaa en tohdi, vielä...
Nyt otin jo työn alle 4 vuotta sitten aloitetun puuvilla topin. Sen teko tyssäsi, kun totesin etten kesällä mahtuisi mahani kanssa siihen kuitenkaan. Enää hiukan joustinta pääntielle ja olkaimet ja päättely... Josko tänä kesänä?
-Kaisa-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti