Käsityöläisen, joka kuvittelee voivansa tehdä suunnilleen mitä tahansa, itsepainiskelua suoritettiin tänäaamuna hetken ennenkuin pojat tarvitsivat aamupalvelijaäitiään.
Aamupuuhien lomassa palautin mieleeni, mitä kaikkea viime yönä mattoa virkatessani päätin tänä aamuna saada aikaiseksi ennen puodin puolenpäivän avausta.
Siitä se sitten taas lähti, kone käyntiin!
Pojat jäivät itseohjautuvasti jatkamaan aamupuuhiaan ja minä vedin hyvinpalvelleet (palvelus jatkuu) parikymmentä vuotta vanhat saappaat jalkaani ja lähdin pakkaamaan auton takakompsuun multaa, kelopuun karahkan, parhaat päivänsä nähneen sammalpallon, jätesäkkejä ja muutamia puutarhatyökaluja.
Tekemisen onnesta puhkuen vein kuopuksen päiväkotiin ja riensin metsään. Vedin syksyn metsää keuhkot täyteen ja pysäytin ajan. Päätin, että aika on minulle armollinen.
Metsästä löytyi pulleaa palleroporonjäkälää, pehmeitä sammalia, pihlajanmarjaisia oksia, mustia torvisieniä ja suppilovahveroita. Vähän satoi vettä ja sää oli täydellinen syksyiselle metsähetkelle.
Löytöjeni kanssa karautin puodille ja kesäiset piha-asetelmat saivat kyytiä syksyisten tieltä.
Sammalpallo sai ympärilleen uudet sammaleet.
Tulilehdelle sytytin tulen palamaan. Nyt alkakoon puodilla tulien polttoaika
Niin ja puotia olin availemassa hyvissä ajoin. Ihanaa, ehdin kaiken suunnittelemani!
Niin ja tiedän tekeväni juuri oikeita asioita. Niitä mistä saan voimaa ja mitkä tekevät minut onnelliseksi.
Ihanaa syksyistä päivää kaikille lukijoillekin!
-Salla-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti