Nyt on äidin oma aamuhetki, kun mies on lähetetty töihin ja pojat nukkuvat vielä. Päivä odottaa hetken ja voin juoda vielä toisen kupillisen teetä ja muistella paria viime viikkoa kuvien kera.
Elokuun loppu on meillä synttäreiden aikaa. Viisi vuotta sitten vanhempani saivat kaksi uutta lastenlasta neljässä päivässä, kun meidän kuopus ja veljeni tytär saapuivat suloistuttamaan maailmaa. Niinpä noita synttärijuhlia piisaa joka vuodelle kaksin kappalein samaan syssyyn.
Meillä juhlittiin tällä kertaa ensin. Päätin ottaa vapaata tuntitolkulla ja nautiskelin synttärijuhlavalmisteluista lauantai-illan ja koko sunnuntaipäivän. Siinä ehtikin leipoa, siivoilla ja etsiä pihalta syksyisiä koristuksia kotiin.
Vanhaan rautapataan tein asetelman luonnonantimista. Joukkoon työnsin tuollaiset metalliset kipot, joiden pohjassa on piikit, joilla pysyvät kivasti pystyssä monenlaisissa asetelmissa. Kipot ovat puodiltamme napatut.
Ensimmäiset Valkea kuulaat kypsyivät jo poimittaviksi... ihania!
Pullaa piti kuitenkin leipoa jälleen, sankarin toiveesta. Pikkuherra, kun on kovin nirso herkkujen suhteen. Kerran omilla synttäreillään herralle haettiin kaapista Marie-keksejä, kun pöydän sen seitsemän sortissa ei ollut mitään syötävää.
Niin ja luonnollisesti meillä ei uppoa mikään muu pulla, kuin itseleivottu ja mielellään juuri tähän muotoon.
Toki kakkuakin oli muiden herkuteltavaksi. Tällä kertaa mentiin juustokakulla, joka oli ryyditetty sitruunalla ja oman sadon vadelmilla.
Sienipiirakkaa risukorista. Kohta muuten pääsee taasen vääntelemään risuista ties vaikka mitä.
Terveellistä puoltakin tarjoiltiin kasvimaan porkkanoiden muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti